Vuosi Polestarin kanssa

Kevään koittaessa tulee täyteen ensimmäinen vuoteni Polestarin kuljettajana. Kilometrejä on kertynyt vain noin 10 000, mutta pystyn kuitenkin kirjoittamaan muutaman sanan siitä, mikä autossa ihastuttaa ja mitä ovat ne pienet asiat, jotka alkavat ajan kanssa ärsyttää.

Talvi täällä etelärannikolla ei ole ollut kovin talvinen, mutta reissut itäiseen Suomeen ovat toimineet hyvinä talvitesteinä. Aloitetaan juttu talviominaisuuksista ja siirrytään sitten yleisiin havaintoihin. Lue myös aikasempi kirjoitukseni ensikokemuksista.

Lumella on kiva ajaa

Ajettavuuden osa-alueella Polestar näyttää vahvuutensa myös talvioloissa. Niin lumella kuin loskassakin auto on osoittautunut vakaaksi ja sen liikkeitä on helppoa ennakoida.

Erityisesti olen tykännyt siitä, miten Polestarin vetoluistonesto reagoi syvemmässä lumessa. Liikkeellelähtö kadunvarren kinoksesta on eleetöntä, pyörät eivät sudi ja kaasupoljinta saa käyttää melko normaalisti. Vaikuttaa siltä, että järjestelmät on ohjelmoitu hyvin. Nelivetoa en ole varsinaisesti kaivannut talvikelin vuoksi, toki Dual Motor tarjoaisi myös lisää tehoa.

Ajonvakautus on säädetty turvallisuuspainotteiseksi, mikä sopii mielestäni hyvin Polestarin tyyliin ja myös omaan tapaani ajaa. Ajonvakautus ei kerro juuri itsestään, vaan hoitelee hommia kuljettajan huomaamatta.

Totuin kesällä ajamaan yhden polkimen toiminnolla ja voimakkaalla regeneroinnilla. Tapaa ei ole tarvinnut muuttaa talvella, sillä auto osaa rajoittaa regenerointia jäällä ja lumella. Yhden polkimen ajoa ei siis tarvitse kytkeä pois liukkauden vuoksi, eikä yllätyksiä tule, vaikka jalan nostaa kaasulta liukkaalla pinnalla.

Edellisessä kirjoituksessani aavistelin, että kitkarenkaat 19 tuuman vanteilla voivat olla hyvä valinta myös mukavuuden näkökulmasta. Näin todella on, ajettavuus parani ja melutaso väheni 20-tuumaisiin kesärenkaisiin verrattuna. Mukavuutta painottavalle kuljettajalle voinkin suositella pienempää vannekokoa myös kesärenkaisiin.

Kulutetaan ja ladataan

Tekniikan Maailman Talviauto 2022 -testissä Dual Motor -version kulutus oli 28 kWh/100km. Omat lukemani ovat olleet maltillisempia, tosin kovimpia pakkasia ei olla tänä talvena koettu. Pidempien matkojen maantiekulutus on ollut tyypillisesti noin 22–25 kWh sataa kilometriä kohden, kun pakkasta on ollut 5–10 astetta. Polestar ei siis ole kulutukseltaan piheimmästä päästä, mutta 300 kilometriä ”tankillisella” toteutuu melko suurella varmuudella.

Polestarissa akun lämmitys menee päälle, kun Google Mapsista kohteeksi valitsee pikalaturin. Tämä ominaisuus on ollut hyödyllinen pidemmillä matkoilla, sillä akun esilämmitys nostaa selvästi lataussessioiden keskimääräistä tehoa. Latauskäyrä vaikuttaa melko samalta kuin kesälläkin. Toivoisin kuitenkin, että varmuuden vuoksi auto näyttäisi symbolilla, milloin akun esilämmitys on päällä.

AC-latauksessa pakkanen näyttää vaikuttavan auton kykyyn arvioida latausaikoja. Lataus kyllä sujuu normaalilla 11 kW:n teholla, mutta ajotietokone väittää latauksen kestävän huomattavasti normaalia pidempään. Tämä saattaa johtua siitä, että 90 prosentin tason jälkeen viimeiset kilowattitunnit latautuvat todella hitaasti kylmässä säässä.

Tunnelmia kabiinista

Sisätila tuntuu lämpeävän nopeasti, joten pienessä pakkasessa riittää, että esilämmityksen kytkee päälle muutamaa minuuttia ennen autolle saapumista. Aikaisemmin penkit eivät lämmenneet esilämmityksen ollessa päällä, mutta Polestar korjasi tämän mukavuuspuutteen ohjelmistopäivityksellä. Harmillisesti lämmitetty ratti kuuluu Plus-varustepakettiin. Ratin lämmityksen soisi olevan vakiovaruste.

Pimeään vuodenaikaan Polestarin ohjaamo tuntuu aavistuksen liian hämärältä ilman Plus-pakettiin kuuluvaa high level -valaistusta. Se toisi koristevalojen lisäksi hyödyllistä lisävaloa keskikonsoliin ja takakonttiin. Sisävaloihin liittyi myös outo juttu, kun jalkatilan valot sammuivat kokonaan jossain vaiheessa talvea. Valot alkoivat toimia taas 2.7-ohjelmistopäivityksen myötä, eli kyseessä oli bugi. Ärsyttävä piirre on kattovalojen lyhyt viive, jota ei ilmeisesti voi säätää itse pidemmäksi.

Mukavuudeksi on helppoa laskea keskinäytön yksinkertaisen hyvä toimintalogiikka. Kuljettajan näyttöön toivoisin kuitenkin pientä muunneltavuutta, esimerkiksi musiikkikappaleen nimen voisi näyttää sielläkin.

Yksi ehdoton mukavuustekijä on auton äänimaailma. Autosta on karsittu käytännössä kaikki tarpeettomat pimputukset. Tämä lisää myös turvallisuutta: kun ääniä käytetään harvemmin, auton tärkeisiin viesteihin kiinnittää herkemmin huomiota.

OTAa ja appeja

Polestarin puhelinsovellukselle on ollut enemmän käyttöä talvella, kun auton esilämmityksen on tottunut käynnistämään sen kautta. Sovellus on toiminut melko vakaasti, mutta joskus yhteys autoon on pätkinyt, eikä lämmitys ole mennyt päälle ensiyrittämällä. Sovelluksen perustoiminnot ovat kunnossa, mutta erityisen hyvä käyttökokemus ei vielä ole. Tämän vuoksi en ole käyttänyt sovellusta auton avaimena, vaan fyysinen activity key on kulkenut edelleen lompakossa.

OTA-ohjelmistopäivityksiä on tullut melko tasaista tahtia, mutta ne eivät ole tuoneet suuria muutoksia järjestelmiin. Päivitysprosessi on Polestarissa helppo. Auto ilmoittaa päivityksen tulleen saataville, jonka jälkeen päivitykselle annetaan lupa ja auton ovet lukitaan. Noin tunnin kuluttua päivitys on valmis.

Vuoden aikana tulleista uusista sovelluksista mainitsemisen arvoinen on Vivaldi-selain, jolla esimerkiksi uutisten lukeminen onnistuu hyvin. Katsoinpa itsenäisyyspäivänä hetken myös Linnan juhlia Yle Areenasta. Myös toimintamatka-avustin on osoittautunut hyväksi sovellukseksi. Google-kaupan valikoima on myös kasvanut, mutta kauppaan on valitettavasti ilmestynyt myös sovelluksia, jotka eivät toimi autossa kunnolla. Esimerkiksi säätietoja tarjoavat sovellukset ovat vielä aika heikkoja.

Ehkä eniten käytetty sovellus, Spotify, on edelleen melkoinen pettymys. Se kaatuilee, ei muista äsken kuunneltuja soittolistoja eikä synkkaa puhelimen Spotifyn kanssa. Tykkään kuunnella podcasteja, joten olisi kiva jatkaa jakson kuuntelua autossa ilman, että oikeaa kohtaa pitää etsiä. Spotifyn kömpelyys on ollut yllätys, onhan kyseessä todella suosittu palvelu.

Kirkasta yölläkin

Ajovalot ovat yksi auton tärkeimmistä turvavarusteista. Polestarin Pixel LED -valoja ehdin jo testailla kesälläkin, mutta talven myötä käyttötilanteita on tullut lisää. Yleisesti ottaen voi sanoa, että nämä paremmat valot kannattaa ehdottomasti valita omaan autoon.

Muutamia parannuksia voisin kaukovalojen automatiikkaan ehdottaa. Moottoritiellä automaattiset kaukovalot toimivat vain on/off-tyylillä, eli pikselitoiminto ei ole käytössä. Suomalaisilla moottoriteillä voisi olla tarvetta ainakin tien oikean reunan paremmalle valaistukselle. Onneksi oikean lähivalon keila on säädetty melko ylös, mikä auttaa pientareen valaisussa.

Ainoa tilanne, jossa olen kytkenyt kaukovalojen automatiikan suosiolla pois on vastaantulevan liikenteen tasainen virta. Kun autoja tulee nauhana vastaan ja automatiikka yrittää valaista jokaisen auton välin, valojen välke saattaa alkaa häiritä. Tässä tilanteessa automatiikka voisi olla vähemmän aggressiivinen ja pitää vasemman puolen kaukovaloja pois päältä.

Ajovalojen pesimet eivät kuulu enää Polestarin varustukseen. Pesuria kaipailen huuhtomaan myös peruutuskameraa, joka on vailla minkäänlaista suojaa. Sivupeilien alla olevat kamerat sen sijaan vastustavat kuraa hieman paremmin.

Huollot ja häiriöt

Huoltojen lista jää lyhyeksi. Biliassa on vierailtu kahdesti: ensin talvirenkaiden vaihdossa syksyllä ja uudestaan tammikuussa, kun autoon asennettiin takaluukun sensori, joka mahdollistaa luukun avaamisen jalan liikkeellä. Sensori asennettiin jälkikäteen komponenttipulan vuoksi.

Käytännössä huolto hoitui niin, että Polestar ilmoitti osan saapumisesta sähköpostilla, jonka jälkeen varasin ajan huoltoon. Polestar-asiakkaat ohjautuvat Omamekaanikoille kuten Volvollakin. Huoltopäivänä auto nostettiin ylös ja vajaassa tunnissa sensori oli asennettu. Samalla sain myös 2.5-ohjelmistopäivityksen. Volvon huoltoverkosto on myös Polestarin valtti, sillä huollot ovat sujuneet hyvin.

Autossa on ollut myös muutamia satunnaisia häiriöitä, jotka ovat poistuneet ilman huoltokäyntiä:

• Suuntavilkun merkkiääni katoaa joskus, eli vilkku ei naksuta, vaikka vilkut toimivat normaalisti. Tämän vian voisi varmaan korjata ohjelmistopäivityksellä.
• Talvirenkaiden vaihdon jälkeen auto varoitti alhaisista rengaspaineista turhaan. Kalibroinnin jälkeen ilmoitus toistui, mutta ei ole ilmaantunut enää kolmatta kertaa.
• Ajovalojen häiriö: muutaman kerran auto on ilmoittanut, että kaukovaloautomatiikka ei ole käytössä. Häiriö on poistunut, kun automatiikan on aktivoinut uudestaan viiksestä.

Onko Polestar edelleen suosikkiautoni?

Miten siis summaisin kokemustani Polestarista, kun kokonainen vuosi on takana?

Polestar tuntuu edelleen järkevältä valinnalta omiin tarpeisiini. Väittäisin yhä Polestarin valteiksi ajettavuuden ja eleettömän tyylikkyyden. Turhia teknisiä kikkailuja on onnistuttu välttämään, mikä saattaakin tehdä Polestarista monelle hyvän ensimmäisen sähköauton. Laatuvaikutelma on hyvä.

Muutamia miinuksiakin on löytynyt, kuten yllä kuvasin. Toivon kuljettajilta tulevan palautteen vievän kehitystä eteenpäin. On mukava nähdä, että Kakkosen tuoreessa facelift-mallissa ja etenkin Polestar 3:ssa montaa kohtaa on jo parannettu. Toki kilpailu sähköautojen markkinoilla kiristyy ja hyviä vaihtoehtoja tulee koko ajan lisää.

Vielä hetki pitää talvikelejä sietää, mutta tulevan kesän reissut ovat jo suunnitteilla!