Polestar 2 -kokemuksia: Onnellisen tähden alla

Sähköautoilu tuntui omalta jutulta, kun ajelin kesällä 2021 Volvo XC40 -täyssähköautolla. Samoihin aikoihin Suomeen tuli myös Polestar, jonka tarinaa olin seurannut jo muutaman vuoden ajan. Kun keväällä 2022 auton hankinta tuli ajankohtaiseksi, päädyin Polleen. Nyt kerron, miltä ensimmäiset tuhannet kilometrit ovat tuntuneet Long Range Single Motor -mallilla.

Varustepohdintoja ja koeajoja

Ajan paljon yksin, joten en oikeastaan kaivannut XC40:n suurempia tiloja. C40 oli myös tulossa, mutta yhden moottorin mallia olisi ollut saatavilla vasta loppusyksystä. Oma tarpeeni autolle painottuu juuri kesään, joten vaaka kallistui Polestariin, kun sopiva auto löytyi kevään kynnyksellä.

Alkuperäinen ajatukseni oli tilata Kakkonen pienemmän akun Standard Range -mallina, mutta päädyin kuitenkin Long Rangeen, koska sopiva auto Pilot-varustepaketilla ja mieluisalla ulkovärillä oli saatavilla nopean toimituksen valikoimasta.

Pilot-varustepaketti oli minulle selkeä valinta. Etenkin Pixel LED -valot, 360-kamera ja turvallisuusvarusteet ovat minulle tärkeitä. Lasikatto ja lämmitettävä ohjauspyörä olivat oikeastaan ainoita varusteita, jotka olisin halunnut Plus-paketista. Esimerkiksi äänentoisto ja sähkösäätöiset istuimet ovat perusversioinakin varsin hyvät. Vaikutti siltä, että Single Motor -malli Pilot-varusteilla on parasta vastinetta rahoille.

Tätä kirjoittaessa komponenttipula on vaikuttanut varusteisiin ja tarjolla on Pilot Lite -paketti, josta paremmat ledivalot puuttuvat. Ilmeisesti ne tekevät kuitenkin paluun mallivuoden 23 autoihin. Omasta autostani puuttuu myös takaluukun ”potkaisusensori”, joka asennetaan myöhemmin, kun osia on jälleen saatavilla.

Polestarit tilataan verkosta, mutta sitä ennen voi tietysti käydä koeajolla. Kävin kahdesti: vuonna 2021 kokeilin Performance-paketilla varustettua yksilöä ja keväällä 2022 yksimoottorista vaihtoehtoa. Asiaa hauduteltuani löysin sopivan yksilön nopean toimituksen autoista ja toimitusaika oli lopulta vain kuukauden luokkaa.

Parhaiten prosessista mieleen jäi Polestarin ilmiömäinen asiakaspalvelu. Koeajoilla Polestarin asiantuntijoilla tuntui olevan kaikki aika minulle ja auto esiteltiin ensimmäisellä koeajolla perinpohjaisesti. Toisella kerralla riittikin pieni kertaus ja ajelin tunnin ajan itsekseni. Hankinnan ja toimituksen eri vaiheista kerrottiin myös kattavasti sähköpostiviesteillä ja kuulumisia kyseltiin muutamalla puhelulla. Auton ostaminen verkosta ei siis tarkoita sitä, että asiakas jäisi vaille huolenpitoa.

Ajossa

Ajotuntumaltaan Polestar on napakka ja täsmällisempi ajaa kuin esimerkiksi XC40. Yhden polkimen ajo on ollut päällä alusta asti ja se helpottaa merkittävästi ajamista. 20-tuuman vanteet ovat näyttävät, mutta epäilen niiden nostavan rengasmelua jonkin verran. Onkin mielenkiintoista havainnoida syksyllä, millaiselta 19-tuuman kitkarenkaat kuulostavat.

Kulutus on kevään viileähkössä säässä ja sekalaisessa ajossa ollut noin 19 kWh sadalla kilometrillä. Se on vähemmän kuin sisar-Volvossa, mutta kuitenkin enemmän kuin monilla kilpailijoilla. Laajempia lataustestejä en ole vielä tehnyt, mutta Suomen olosuhteissa tärkeä akun esilämmitys ennen pikalatausta näyttäisi toimivan.

Sisällä Polestarin yleinen laatuvaikutelma on hyvä eikä natinoita ei kuulu. Ohjaamo on minimalistinen, mutta tärkeimpiä painikkeita ei ole silti karsittu pois. Aavistuksen verran olisi voinut panostaa muovin laatuun kuljettajan ympärillä. Autossani on harmaa sisustus, joka tuo hieman avaramman ja valoisamman ilmeen sisätiloihin. Muutenkin tyyli ja muotoilu ovat mielestäni kohdillaan, mutta makuasioita ei tarvitse tietenkään sen enempää vatvoa.

Pilot Assist -ohjausapu hapuilee, kun kyse on moottoritien leveämmistä kaistoista. Penkinlämmitys tuntuu hieman vaisulta, mutta tähän on palattava oikeilla pakkasilla. Ratin lämmitys pitäisi olla vakiona, onhan Polestar kuitenkin pohjoismaista sukua.

Paljon huomiota saanut muovinen avain ei ole oikestaan ongelma, koska auton mukana tulee myös pienempi activity key, joka kulkee lompakossa. Puhelinsovelluskin toimii avaimena, mutta Polestarin appi tuntuu vievän jonkin verran virtaa, jos paikannus on koko ajan päällä taustalla. Tällä hetkellä koen, että on helpompaa pitää pientä avainta lompakossa kuin luottaa pelkkään sovellukseen avaimena.

Elektroniikka on toiminut kuten pitää ja OTA-päivityksiäkin on jo vastaanotettu onnistuneesti. Joskus pidemmän pysäköinnin jälkeen auto on mennyt eräänlaiseen horrostilaan, jolloin kosketusnäyttö heräilee normaalia hitaammin.

Android Automotive -käyttöjärjestelmän edun näkee siinä, että puhelinta ei tarvitse käyttää autossa, kun tyypillisimmät sovellukset toimivat hyvin auton näytöltä. Sovellusvalikoima kasvaa: Vivaldi-selain on saapunut ja nyt myös esimerkiksi EasyPark ja Yle Areena löytyvät Spotifyn ja A Better Route Plannerin kavereiksi.

Kokonaisuutena voi siis todeta, että Polestar on vastannut odotuksia. Uuden automerkin saapuminen markkinoille on toki jännittävää, mutta herättää myös kysymyksiä laadusta ja toimintavarmuudesta. Volvo-tausta vaikuttaa olevan Polestarille voimavara. Se näkyy siinä, miten perusasiat on tehty kerralla oikein. Omaa lähestymistapaa sähköautoiluun kelpaa rakentaa tämän perustan päälle.