Ensikoeajo jätti Polestarin neljännestä mallista hyvän mielikuvan, mutta pientä hiomista vielä tarvitaan.

Polestarin mallistossa tapahtuu paljon juuri nyt. Kävin melko tarkalleen kaksi vuotta sitten katsomassa Kolmosen ensiesittelyä Kööpenhaminassa ja nyt kauan odotettua mallia on jo bongattu Helsingin kaduilta. Vähän kuin varkain myös Nelonen on nyt koeajettavissa. Kakkonen puolestaan sai jo keski-iän päivityksen ja yleistyy Suomessa vauhdilla, tosin hieman erikoisesti käytettyjen autojen tuonnin kautta. Ja putkessa on jo seuraava: Viitosen pitäisi tulla vuonna 2025.

Samalla spekuloidaan merkin elinvoimasta ja talousongelmista. Toimitusjohtaja ja muotoilujohtaja – merkin näkyvimmät kasvot – lähtivät yhtiöstä tänä syksynä. Ristiriitaisten signaalien keskellä Polestar-fanin onkin parasta olla murehtimatta liikaa ja keskittyä käsillä olevaan.

Sateisena syyspäivänä tämä ”käsillä oleva” on Polestar 4 Long Range Dual Motor Helsingin Polestar Spacen pihassa. Koeajoauton varustepaketteina ovat Pilot, Plus ja Pro, eli vain Performance-paketti puuttuu.

Tarkoitus on tehdä lyhyt, tunnin koeajo kohti Porvoota. Koska syvällisempää analyysiä ei tuossa ajassa tehdä, kerron tässä jutussa ensituntumat ja vertaitailen Polestar 4:ää Polestar 2:een, josta arkikokemusta on kertynyt jo lähes kolme vuotta.

Ensikohtaaminen

Polestar 4 on esittelytilan ehdoton katseenvangitsija ja taatusti merkin kaunein malli. Ulkomuodon voisi sanoa olevan pehmeän särmikäs. Keula on suippo ja pisaramuoto toimii hyvin. Keskeltä katkaistut dual blade -ajovalot tekevät muotoilullista pesäeroa Volvoon.

Pihalla pääsee sovittelemaan itseään kuljettajan paikalle. Peilit ja ratti säädetään keskinäytöstä ja ratin painikkeista. Ratin mustista levyistä ei näe tai tunne, missä kohtaa itse painikkeet ovat, joten harhapainalluksia tulee reilusti. Toivottavasti ratin painikkeet päivittyvät helppokäyttöisimmiksi seuraavaan mallivuoteen.

Keskinäyttö tuntuu jättimäiseltä Polestar 2:een verrattuna. Oikeaan laitaan ylettäminen vaatii jo kurottelua. Pysäköintikameroiden kuva on terävä. Yhtä aikaa voi katsella 360-kuvaa ja yksittäisen kameran kuvaa. Tämä on hyvä ominaisuus, joka puuttuu Polestar 2:sta.

Käyttöjärjestelmä tuntuu heti kotoisalta ja erittäin loogiselta. Se on selvästi seuraavan sukupolven versio Polestarin kiitetystä ja helppokäyttöisestä softasta. Polestar 2 tuntuu välillä liiankin yksinkertaistetulta, mutta 4:ssä kuljettaja saa tehdä enemmän säätöjä itse.

Koeajoautossa on Plus-paketin myötä paremmat istuimet. Ne pitävät kyytiläiset hyvin paikoillaan. Mukavuus ja säädöt ovat huippuluokkaa. Hyvää kosketusta autoon lisää ratin onnistunut muotoilu.

Pidän siitä, että autossa on edelleen erillinen kuljettajan näyttö. Sen lisäksi tuulilasin heijastusnäyttö on selkeä, iso ja kirkas.

Äänenvoimakkuuden säädin on edelleen fyysinen ja hyvin hollilla, mutta huurteenpoistolle ei ole fyysistä painiketta. Huurteenpoisto näyttää olevan kuitenkin aina esillä näytön alalaidassa. Etsin myös takalasin lämmittimen painiketta, mutta sitten tajusin, miksi sitä ei tarvita…

Erikoisuutena takapenkkien selkänojan kaltevuutta voi säätää sähköisesti, kunhan säätönapit löytää käsinojasta. Takana jalkatilaa on reilusti enemmän kuin Polestar 2:ssa. Takapenkin omasta näytöstä voi säätää ilmastointia, istuinlämmitystä sekä äänenvoimakkuutta. Näistä viimeistä en tosin saanut toimimaan koeajoautossa, mikä saattoi olla bugi.

Sisätilojen materiaalit tuntuvat paljon laadukkaammilta kuin pienemmässä sisaressa. Kovaa muovia on vähemmän ja mikä tärkeintä, nyt myös tunnelmavalaistuksen väriä saa säätää. Värimaailmat on valittu hauskasti planeettojen inspiroimina. Valitut värit sopivat hyvin Polestarin harmoniseen tunnelmaan, eikä omistajaa päästetä edelleenkään toteuttamaan villeimpiä RGB-fantasioitaan. Verhoilun väriksi kannattaa ehdottomasti ottaa vaalea Zinc.

Sitten liikkeelle

Polestar 4:ssä ”vaihteenvalitsin” on oikeanpuoleinen viiksi. Sen käytön omaksuu helposti. Vasemmasta viiksestä käytetään vilkkua ja tuulilasinpyyhkimiä. Vilkku on BMW-tyylinen, eli viiksi ei jää ylä- tai ala-asentoon, vaan palautuu heti keskelle.

Koska takalasia ei ole, taustapeili näyttää kameran kuvaa auton takaa. Digitaaliseen taustapeiliin tottuu yllättävän nopeasti. Se tuntuu huomattavasti paremmalta ratkaisulta kuin se, että autossa olisi matala takalasi ja tavallinen taustapeili, jonka kautta ei näkisi kuitenkaan kovin paljoa.

Digipeilin kuva on riittävän laajakulmainen ja sivupeilien kanssa kuolleita kulmia ei vaikuttaisi syntyvän lainkaan. Taustapeilin kuva panoroi oikealle tai vasemmalle, kun kuljettaja kytkee vilkun. Idea on hyvä kaistanvaihtoja ajatellen, mutta kuva voisi liikkua pehmeämmin ilman nykimistä.

Yhden polkimen ajo toimii yhtä jouhevasti kuin Polestar 2:ssa. Tämä onkin yksi suosikkiominaisuuksistani Polestarissa.

Polestar 4 vaikuttaa myös hiljaisemmalta maantienopeuksissa kuin Polestar 2. Pienimmillä 20-tuumaisilla vanteilla äänimaailma voi olla vielä parempi kuin koeajoauton 21-tuumaisilla.

Auto toimii toimintamatkaa priorisoivassa tilassa yhdellä moottorilla ja toinen moottori kytkeytyy kovemmissa kiihdytyksissä. Sen huomaa pienenä nykäisynä.

Ajoakku on melko suuri, 100 kWh. Kulutus koeajolla lähenteli 25 kWh sadalla kilometrillä, mistä voi osittain syyttää moottoritienopeuksia ja vesisadetta. Perinteitä kunnioittaen tämäkään Polestar ei ole erityisen pihi kulutukseltaan. Lataamisen puolella ilahduttaa Plus-paketissa tuleva 22 kW:n AC-laturi.

Pilot Assist kaipaa vielä säätöä

Jo ennen ajoa minulle kerrotaan, että Pilot Assist odottelee vielä OTA-päivitystä, joka parantaa sen toimintaa. Asia on hyvä tiedostaa, jos autoa on tilaamassa juuri nyt. Harmi, että tämän hintaluokan autossa saa odotella päivityksiä keskeisiin varusteisiin.

Pilot Assist -järjestelmän nykyinen versio tekee äkkinäisiä ohjausliikkeitä ja vastaantuleva liikenne saattaa saada auton jarruttamaan. Lisäksi järjestelmä kytkeytyy päälle pitkällä viiveellä. Poiskytkentä saa aikaan varoitusäänen, mikä poikkeaa Polestarin äänimaisemasta, jossa ei yleensä turhia piippauksia kuulla.

Kaistanvaihtoavustin ei myöskään toiminut vielä kovin vakuuttavasti. Koeajolla ei tainnut tulla yhtäkään onnistunutta avustettua kaistanvaihtoa.

Kannattaako vaihtaa Kakkosesta Neloseen?

Koeajon jälkeen on selvää, että Polestar 4 on mukavampi, laadukkaampi, tilavampi ja teknisesti edistyneempi kuin Polestar 2. Näin pitääkin olla, onhan 4 kalliimpi ja uudempi kuin 2.

Silti pohdituttaa, onko kalliimmalle hinnalle perusteita, sillä 2 on jo varsin laadukas ja mukava auto. Ehkäpä järkiperusteet 4:n puolesta liittyvät mukavuuden lisäksi parempiin takatiloihin ja isompaan akkuun.

Tunnepuolella Polestar 4 on helposti perusteltavissa. Se on kaunis, tyylikäs, vahvalla näkemyksellä suunniteltu auto – ja jäänee todennäköisesti suhteellisen harvinaiseksi liikenteessä.

Vielä sitä ei kuitenkaan kannata tilata, sillä modernin sanonnan mukaan tekniikkaa ei pidä ostaa tulevaisuuden lupauksiin nojaten. Toisin sanoen on nähtävä ensin, saako Polestar korjattua käyttöjärjestelmän pienet viat ja ennen kaikkea muuttuuko Pilot Assist säyseämmäksi.

Mutta siitähän saa syyn käydä uudestaan koeajolla hieman tuonnempana.