Mitä sinulle kävi, lintu sininen?

Meillä töissä kävi kouluttaja puhumassa siitä, miten jokaisen asiantuntijan kannattaa olla somessa mukana, etenkin Twitterissä. Oikeassa oli, monenlaisia hyötyjä siitä onkin omalle uralle ja työlle – toki myös työnantajalle. Twitter kuulemma myös kasvaa edelleen, vaikka romahdusta onkin povattu yhä uudelleen ja uudelleen.

Aloin miettiä, miksi itse olen alkanut vähän vierastaa Twitteriä.

Meidän työpaikan tilillä menee tosi lujaa. Seuraajia tulee kovalla syötöllä ja sisällöt tuntuvat kiinnostavan. Samaa ei voi sanoa omasta tilistäni. Kasvu on pysähtynyt ja oikein mikään juttu ei ota enää tuulta alleen kuten vanhoina hyvinä aikoina.

Olenko tullut tylsäksi? Vai oletko sinä muuttunut, pieni sininen lintu?

Isot linnut valtasivat ilmatilan?

Minne pieni ihminen on kadonnut Twitteristä? Tuntuu siltä, että henkilökohtaisella tilillä vastaan tulee aina ne samat 100-200 twiittaajaa, jotka ovat Twitterin suuria nimiä. He saavat paljon uudelleentwiittauksia ja reagointeja. Harvemmin enää näkee sitä Teuvo Tuntematonta, jonka oivallus on lähtenyt leviämään kansan keskuudessa.

Jotenkin on alkanut tuntua, että vuorovaikutus on muuttunut yksisuuntaiseksi. Isot nimet twiittaavat ahkerasti ja saavat paljon jakoja kuuntelijoilta. Kyllä, ei keskustelijoilta, vaan kuuntelijoilta. Siltä passiiviselta suurelta massalta, joka lähinnä seurailee keskusteluja. Olisiko tämä ryhmä kasvanut viime vuosina Twitterissä? Kun katsoo omaa seurattavien listaa, on moni ennen niin aktiivinen tili hiljentynyt vuoden parin sisällä.

Myös aiheet voivat olla suuria: ilmatilan ottavat haltuun politiikka (etenkin maahanmuutto) ja vasemmisto-oikeisto-kamppailu höystettynä äänekkäillä rasismin ja hallituksen vastustajilla. Myös keskustelu feminismistä tuntuu nousevan esiin usein.

Politiikka on kiehtovaa. On kuitenkin hämmentävää löytää itsestään se raja, jolloin ei enää jaksa ja on pakko mennä offline kaikesta siitä jankkaamisesta. Kun taannoin puhemies-keskustelu alkoi kolmantena iltana jälleen alusta, mietti siinä koko homman järkevyyttä.

Huumori on vähentynyt, tai sitten sekin on poliittista. Arjen juttuja näkyy yhä vähemmän virrassa, tosin muutamat vielä visertävät ahkerasti omasta arjestaan. Lasten kommellukset tuntuvat vielä pysyvän pinnalla.

Kupla sulki minut sisäänsä?

Usein on kuvattu, että Twitterissä keskustelut ovat ikään kuin loputon määrä palloja. Isompia ja pienempiä, mutta ne kaikki ovat yhtäaikaa siellä. Tästä tulee myös Twitter-kuplan käsite. Siis se, että seuraat vain tietynlaisia henkilöitä, etkä enää tiedä, mitä oman piirisi ulkopuolella keskustellaan.

Olisiko nykyisin kuitenkin vain pari isoa palloa ja ne muut ovat sitten paljon pienempiä ja vaikeasti löydettävissä?

Kuplasta ulos pääseminen alkaa olla nykyään todella vaikeaa. Twitter-aloittelijat kysyvät usein, miten löytää hyviä seurattavia. Nyt me vuosia Twitteriä käyttäneet olemme saman kysymyksen äärellä. Kun oma kupla alkaa ahdistaa, miten sen alati paksunevan seinän saa puhkaistua?

Toisaalta tuntuu, että ns. suuria aiheita ei pääse enää pakoon. Twitter pahentaa tilannetta näyttämällä nykyään jo toisten tykkäyksiäkin. Pidin paljon enemmän ajasta, jolloin uudelleentwiittaus oli suosionosoitus ja merkki laatusisällöstä. Jos uudelleentwiittaukset vähenevät, ei oman kuplan ulkopuolelta tule enää niin paljon uusia ärsykkeitä omaan virtaan.

Onko meillä muuten enää kansallisia Twitter-hetkiä? Twiitataanko tv-ohjelmista, aiheuttavatko urheilutapahtumat vilkasta keskustelua? Mielestäni vähemmän kuin ennen. Sohvaperunat taitaa olla yksi harvoista ohjelmista, joita ei vaan pysty katsomaan ilman Twitteriä. Itsekään ei jaksa osallistua, koska twiittaaminen tuntuu kaikuvan kuuroille korville. Nämä koko kansan hetket olivat hyviä oman kuplan rikkojia.

Twitter on uusi LinkedIn?

Ainakin omassa virrassani työhöni liittyvät aiheet ovat saaneet enemmän jalansijaa. Tämä on toki oman toimintani tulosta: seuraan yhä enemmän heitä, joilla on fiksua sanottavaa työasioihini liittyen. Koska Twitter ei ole enää hauska, olkoon se edes hyödyllinen.

Itsekin laitan toivoni juuri tähän Twitterin puoleen. Työhön liittyvät kontaktit ovat arvokkaita ja Twitterin kautta on helppoa seurata sekä oman yhteisön että sidosryhmien ajatuksia. Haluan olla myös vaikuttaja ja avoimuuden edistäjä hallinnossa.

Don’t get me wrong – Twitter on edelleen tärkeä!

Onhan Twitter edellen pirun tärkeä some. Sieltä minä menen ensin katsomaan, jos tarvitsen ajankohtaista tietoa nopeasti. Esimerkiksi jos näen kadulla mielenosoituksen, katson poliisin tililtä, mistä on kyse. Siellä se tieto on, ei vanhassa mediassa.

Silti harmittaa, että Twitter on jotenkin kapeampi kuin vielä pari vuotta sitten. Tavataan kuitenkin edelleen siellä ja yritetään keksiä uusia hyviä syitä pysyä langoilla mukana.