”Saatkin olla ihan rauhassa, koska olet tänä yönä ainoa asiakas.”

Tästä tiesin, että Sälgrundin majakkareissusta tulee taatusti ikimuistoinen. Yöpyminen majakkasaarella ei ole nykyään mitenkään erikoista, kiitos rannikkomme lukuisten matkailuyrittäjien, mutta harvemmin koko majakkamiljöö on omassa käytössä vuorokauden ajan. Kävipä tuuri!

Sälgrund lienee yksi rannikkomme helpoiten saavutettavista majakkaelämyksistä. Saari sijaitsee aivan Kaskisten edustalla, joten venematka ei ole pitkä. Huoneen varaamisen jälkeen ainoaksi tehtäväksi jää sopia venekyydin ajankohdasta ja löytää tiensä Kaskisten kalasatamaan. Pienen haahuilun jälkeen oikea laituri löytyy satamarakennusten välistä.

Sälgrundiin kannattaa lähteä mökkeilyasenteella, eli mukaan pitää varata sopivan vaatetuksen lisäksi omat ruoat ja juomat. Iltaa ajatellen taskulamppu on erityisen hyvä rantojen koluamiseen.

Paikan päällä odottaa pihapiiri, josta merelle katselee arkkitehti Axel Hampus Dahlströmin majakka. Dahlström piirsi 1860–70-luvuilla seitsemän majakkaa, joista Marjaniemessä ja Säpissä hänen kynttilämäinen ja siro tyylinsä on ehkä parhaiten nähtävissä. Punaiset raidat taitavat tehdä Sälgrundista hieman tukevamman oloisen, kun taas Marjaniemi ja Säppi ovat kevyen valkoisia.

Vanha luotsitupa pihapiirin toisesa päässä on majakan vastinpari, vaikka 1970-lukua henkivä rakennus ei oikein idylliin istukaan. Yksin majoittuvalle luotsitupa tuntuu isolta, mutta useamman seurueen yhtäaikaisella vierailulla yksityisyyttä saattaa kaivata.

Lukuisista vierashuoneista paras on ehdottomasti Majakka-huone, jonka sängystä linssistön välkettä voi seurata vielä ennen nukahtamista. Unet saavat vielä odottaa, sillä illan aikana pitää ehtiä etsimään parhaat valokuvauspaikat ja syömään vähän eväitä. Saunaakin olisi saanut lämmittää, mutta ehkä seuraavalla kerralla.

Valokuvaamisen kannalta elokuun alku näyttää monipuolisuuttaan. Päivällä länsituuli luo tyrskyjä, mutta illaksi tyyntyy dronekuvia varten. Samaan vuorokauteen tuntuu siis mahtuvan useamman päivän säätilat.

Ikävä kyllä majakan yläosaan asti vierailijat eivät pääse, joten linssistön ja muun majakkatekniikan ihastelu lähietäisyydeltä jää väliin.

Hieman ennen yhtätoista majakan valo syttyy. Alkuperäinen, majakan rakennusvuodelta 1875 peräisin oleva linssistö kohdistaa valonsäteitä merelle. Petrolilamppu tosin on ehtinyt vaihtua sähköiseksi jo 1960-luvulla. Sälgrundin valotunnus on yksi välähdys puolen minuutin välein. Luonnollisesti tämä pitää varmistaa laskemalla sekunteja.

Kun majakanvartijan tärkein tehtävä on hoidettu ja tornissa tuikkii valo, voi taas lähteä kiertelemään rannan kallioita. Pimenevää iltaa tarkkailee parhaiten saaren eteläkärjen kallioilta. Ne tuntuvat vain jatkuvan ja jatkuvan kohti etelää.

Mieli kuvittelee Ruotsin rannikon ihan tuohon lähelle, mutta Pohjanlahti on jo tässä kohtaa aika pulska. Sundsvall on suoraan toisella puolella, mutta kuitenkin aavan erottamana parinsadan kilometrin päässä. Majakkakirjallisuuden kulmakivi Svenska fyrar löytyy luotsituvasta, mutta en ehdi kiireiltäni tarkistaa, olisiko vastarannalla toinen majakka.

Mantereen puolella eloa on enemmän. Tuulivoimaloiden ja teollisuuden valot näkyvät ja Kaskinenkin kajastaa sieltä jostain takaviistosta. Kristiinankaupungin majakkakin saattaisi näkyä, jos sitä osaa tähystää.

Aamuyöllä auringonnousu on jo saanut majakan valon sammumaan, mutta kuutamo sinnittelee vielä tornin vierellä. Peiton alla on liian mukavaa, joten kameran muistikortille tämä parivaljakko ei tallennu.

Muutamaa tuntia myöhemmin on jo pakko nousta ylös. Pelkona on, että sängyssä makoilemalla voi menettää aamun harvinaisia hetkiä. Marssin aamupalatarvikkeiden kanssa kallioille ja totean itäpuolen rannan olevan kivan suojainen eväiden nauttimiseen. Ehtisipä jäädä vielä muutamaksi yöksi!