Soteveteraanin iltahuuto

Putouksen sketsissä kerättiin rahaa soteveteraaneille, jotka ovat soten kaatumisen jälkeen palailemassa osaksi yhteiskuntaa. Valiokuntapoterossa Kataisen hallituksesta lähtien olleille sote-virkamiehille toivottiin kunnioitusta, koska monet heistä olivat lähteneet nuorina ja vapaaehtoisina sotea rakentamaan.

Putous-sketsin voit katsoa mtv.fi-palvelusta noin 30 minuutin kohdalta jakson alkamisesta.

Sketsi soteveteraaneista nauratti, koska olen yksi niistä sote- ja maakuntauudistuksessa mukana olleista työntekijöistä, joiden työ on loppumassa kevään aikana uudistuksen kaatumisen myötä.

Millaisia traumoja aktiivinen sotetoiminta-alueella työskentely on siis jättänyt valmistelijaan, joka viestinnän lisäksi on kiinnostunut politiikasta ja yhteiskunnasta?

Duuni menee alta, mutta se ei ole pahinta

Oman työpaikan menettäminen stressaa tässä tilanteessa melko vähän. Valmistelun loppuminen on ollut oikeastaan riskinä koko uudistuksen ajan. Vaalikauden loppua kohti alkoi näyttää yhä vahvemmin siltä, että maaliin ei päästä tällä hallituskaudella.

Kaikki sotea ja maakuntaa valmistelleet ovat tulleet hommiin sillä oletuksella, että kyseessä on projektityö, jolla on myös loppumishetkensä. Loppu ei tullut yllätyksenä – ehkä vain pari viikkoa odotettua aiemmin hallituksen erotessa.

Omaa työpaikkaa enemmän surettaa se, että yhteiskunnan kipeästi kaipaama uudistus pakenee taas muutamia vuosia eteenpäin. Kolmekymppisen suomalaisen näkökulmasta uudistuksen kaatuminen vahvistaa monia huolenaiheita.

Usko politiikkaan on ollut koetuksella. Varsinkin kun näyttää siltä, että suunnitelmat uudistuksen jatkamisesta ovat suuressa vaarassa törmätä samoihin ongelmiin, joiden kanssa on jo painittu monia kertoja monissa eri hallituksissa.

Viheliäiset tulevaisuuskysymykset

Uskon kyllä löytäväni työtä maakuntavalmistelun päättymisen jälkeenkin. Oikea kysymys kuuluukin, kuinka paljon saan tehdä työtä ja onko ponnisteluillani oikeasti väliä, jotta Suomi-laiva ja sen matkustajat pysyvät pinnalla.

Huoli liittyy sekä yhteiskunnan toimintakykyyn että yksilöiden pärjäämiseen.

En tahtoisi, että ikiliikkujaksi muodostunut sote-vääntö veisi voimat poliitikoiltamme, jolloin he eivät jaksaisi paneutua enää muihin tärkeisiin asioihin kuten ilmastonmuutokseen ja kansainväliseen yhteistyöhön. En tahtoisi, että eduskunnan prosessit hyydyttävät uudistumista kerta toisensa jälkeen.

En tahtoisi, että läheiseni joutuisivat maksamaan hoivapalveluistaan useita tuhansia euroja kuukaudessa ilman takuita palvelun laadusta tai riittävyydestä. En tahtoisi, että minua palkansaajana verotettaisiin näännyksiin tai että omat eläkepäiväni olisivat vain vapaaehtoisen eläkevakuutukseni varassa.

Nuoremman sote- ja maakuntavalmistelijan silmissä uudistuksen kaatumisesta aiheutuva ahditus kulminoituu siis synkentyneeseen kokonaiskuvaan Suomen tulevaisuudesta.

Asiantuntijapako edessä?

Omassa työssäni olen tutustunut valtavaan joukkoon soten ja julkisen sektorin asiantuntijoita, joilla on ollut uskomaton draivi tehdä uudistusta. He ovat nähneet uudistamisen tarpeen ja ottaneet vastuuta, jotta viheliäiset yhteiskunnalliset ongelmat eivät nujertaisi Suomea tulevaisuudessa.

Nyt valmistelu päättyy ja nämä ihmiset todennäköisesti menevät keräämään voimia muihin töihin seuraaviksi vuosiksi. Valmistelu on ollut kuormittavaa, joten hyppy toisenlaisiin toimenkuviin on täysin ymmärrettävää yksilön jaksamisen ja motivaation kannalta.

Huonoa on se, että valmistelukone ehtinee pysähtyä ja sen käynnistäminen uudelleen maksaa Suomelle taas muutaman lisävuoden. Seuraavalla hallituksella voi olla vaikeuksia saada toteuttajia suunnitelmilleen, koska etulinjan taistelijoiden pesti tiedetään vaativaksi ja epävarmaksi – työskentelivätpä he sitten ministeriöissä, kunnissa tai uusilla itsehallintoalueilla.

Minulle sote-ahdistus vertautuu jossain määrin ilmastoahdistukseen. Myös sote ansaitsisi oman lakkonsa ja nuorten mielenosoituksen Eduskuntatalolla. Paljon riippuu siitä, millaiset kortit jaetaan seuraavalle hallitukselle vaaleissa ja hallitusneuvotteluissa. Vai onko Suomen uudistaminen yhtä nopanheittoa?