Helsinki-myytit, totta vai tarua?

Vasta Helsinkiin muuttaneena olen saanut kuulla paljon väittämiä uudesta elinympäristöstäni. Tuttavien lisäksi pari kolumnistia on hiljattain esittänyt ikäviä väitteitä pääkaupunkiseudulla elämisestä.

Nyt parin kuukauden Helsinki-kokemuksella uskallan käydä läpi viisi myyttiä. Mikä on totta ja mikä vain maalaisten panettelua?

#Lähiöhelvetti

DeniedTämä tunniste lähti lentoon Twitterissä, kun sanomalehti Kalevan toimittaja kysyi, ”miten kävisi inhimillisyyden, kun Espoo-Vantaiden lähiöhelvetit muuttuisivat liikakansoituksen paineissa entistä helvetillisemmiksi?”

Lähiö on kielitoimiston mukaan taajaman osa, jolla on oma liikekeskuksensa. En tykkää koko sanasta, koska määritelmään sopii pienemmänkin kylän keskusta. Toki lähiötä käytetään haukkumasanana silloin, kun se omaan agendaan parhaiten sopii.

Tällä hetkellä elämä täällä lähiöhelvetissä on vaikuttanut vielä siedettävältä. Esimerkiksi työmatkalleni ei osu yhtään liikennevaloristeystä, ja reitti kulkee hevosaitausten vierestä puiston sydämessä. Liikakansoituksesta kielii ehkä se, että joka aamu reitillä on vastaantulijoita. En ole vielä heistä stressaantunut.

Omissa assosiaatioissani lähiöön liittyy myös passiivisuus ja turhautuminen. Täällä kyllä pääsee harrastamaan ja kehittämään itseään, eikä kodin vangiksi kukaan joudu mahdollisuuksien vähäisyyden vuoksi.

Ja mitä lähiöni betonisuuteen tulee, kotini ikkunasta näkyy puita ja aurinko pääsee paistamaan sisään. Ei siis ikäviä betoniseiniä tuijoteltavaksi, vaan vaihtelevaa 40-luvun arkkitehtuuria. Toki niitä betonilähiöitäkin on, mutta se ei ole koko totuus, kuten ei missään kaupungissa.

Helsinki on aina auki

DeniedMuualla Suomessa elävillä tuntuu olevan joskus käsitys, että Helsingissä kaikki on aina auki ja päivää ei tällä tavalla voi erottaa yöstä. Mitä vain voi tehdä milloin vain.

Tämä ei pidä havaintojeni mukaan paikkaansa. Kahvilat menevät kiinni yleensä samoihin aikoihin kuin pienemmissäkin kaupungeissa, eivätkä erikoisliikkeet ole auki sunnuntaisin. Sen sijaan vuorokauden ympäri auki olevia kauppoja on useampia. Aukioloaikoihin vaikuttaa selvästi se, että ilta- ja sunnuntaityö on täällä yhtä kallista kuin muuallakin maassa.

Ikävät ihmiset

DeniedHelsinkiläiset ovat koppavia, eivät tervehdi naapureitaan ja asiakaspalvelu on aina huonoa. Myyttien klassikko!

Höps! Naapurit ovat tervehtineet, asiakaspalvelutyötä tekevät ovat olleet ystävällisiä ja työelämässä ihmiset ovat olleet kiinnostuneita uudesta tulokkaasta. Moni on kertonut vinkkejä ja tarjoutunut seuraksi kahville tai tapahtumiin, jos omia kavereita ei vielä ole. Selvästi murrettu myytti!

Helsingissä on yksinäistä

DeniedTämä liittyy osittain edelliseen myyttiin. Ajatus lähtee kai siitä, että suuressa massassa on vaikeaa löytää yhteisiä kokemuksia ja puheenaiheita, mikä eristää yksilöitä omiin nurkkiinsa.

Minusta tilanne on ollut päinvastainen. Isosta joukosta löytyy helpommin se, jolla on samoja harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita. Ihmiset tuntuvat myös käyttävän palveluita paljon enemmän hyödykseen ja vaikuttavat ottavan enemmän irti elämästään myös arjessa. Kynnys lähteä tapahtumiin on matalampi kuin pienessä kaupungissa.

Olen myös huomannut, että arkisia small talk -tilanteita vieraiden ihmisten kanssa syntyy täällä helpommin. Tämänkin vuoksi yksinäisyys-väitettä on vaikea osoittaa perustelluksi.

Liikkuminen on hankalaa ja aikaavievää

DeniedRuuhka-aikoina liikennettä on toki enemmän ja joukkoliikennevälineet täynnä, mutta muuten liikkuminen pyörällä ja jopa henkilöautolla on kohtuullisen sujuvaa. Kaikki eivät myöskään pendelöi useita tunteja päivässä, vaan moni pystyy täälläkin valitsemaan asuinpaikkansa läheltä työtänsä.

Pyöräilyn kannalta huomattavaa on, että reittien suunnittelu ei ole aivan yhtä yksinkertaista kuin pienemmissä kaupungeissa. Reitit voivat vaihdella paljonkin riippuen siitä, tekeekö matkaa autolla vai pyörällä. Pyörätiet voivat kiertää joskus varsin erikoisesti, vaikka autoille reitti on suora. Pyöräteillä on myös enemmän epätasaisuuksia ja teräviä reunakiviä. Liikennevaloissa joutuu pysähtelemään useammin ja pidempiä aikoja kerrallaan. Myytti on siis osittain totta, mutta toki riippuvainen siitä, mihin kaupunkiin Helsinkiä verrataan.