Äidin ja isän autokoulu – huonointa mainosta opetusluvalle

Nelonen yritti päästä hyötymään menestysideasta luomalla oman versionsa Suomen surkeimmasta kuskista. Keskiviikkona nähty ensimmäinen jakso Äidin ja isän autokoulusta herätti liikenneasioista kiinnostuneessa katsojassa useimmiten turhautumista ja pelkoa. Ohjelmaidea ei ole opettavainen eikä edes hauska. Kaikkein huonoimman kuvan se kuitenkin antaa suomalaisesta opetuslupajärjestelmästä.

Ei ole yllättävää, että ensimmäisiä kertoja autoa ajavalla nuorella ei ole vaihteet, auton mitat ja liikenteen havainnointi vielä hallussa. Se on ymmärrettävää. Ymmärrettävää ei ole kuitenkaan vastuussa olevan opettajan kyvyttömyys neuvoa autoilun perusasioita ja välittää oikeaa asennetta oppilaalleen eli omalle lapselleen.

Uskomattomia opettajien kommelluksia alkoi tulla heti alussa: ”Ihmiset kyllä väistää”, totesi eräs opettaja ja kehotti ajamaan kovempaa. Suojatiellä olevat lastenrattaat jätettiin väistämättä ja opettaja-vanhempi vain totesi, etteivät jalankulkijat olleet vielä ”kerenneet astua suojatielle”. Vastuussa oleva ajo-opettaja ei siis osannut käyttää autoon asennettua ylimääräistä jarrupoljinta, eikä hän tuntenut suojatiesääntöä. Sama opettaja ei puuttunut edes siihen, että tytär pujotti turvavyön kainalon alta. Kuka edes tekee niin nykyään ja mistä esimerkki nuorelle on tullut, koska omien sanojensa mukaan hän on tehnyt niin aina?

rain-931858_1920

Ohjelma tekee myös yllättävää hallaa koko opetuslupajärjestelmälle ja on erinomaista mainosta ammatikseen ajamista opettaville. Ohjelman perusteella opetusluvan saa kuka tahansa. Tiedoista, opetustaidoista tai asenteesta riippumatta. Vanha epäily siitä, kannattaako vanhemman opettaa lastaan sai myös vahvistusta: virheet menevät läpi sormien, eikä oppilaalle osata antaa palautetta, joka auttaisi häntä kehittymään. Vakavat väärää käyttäytymistä vahvistavat toiminnot kuitataan ohjelmassa hupina.

Yksi hyvä hetki ohjelmassa koettiin. Forssalaisen taksikuski-isän ja hänen tyttärensä kommunikointi ja ajaminen olivat sentään sellaisella tasolla, että katsojakin pääsi huomaamaan tulevan kuljettajan potentiaalin kehittyä vastuulliseksi ja taitavaksi autoilijaksi. Vaikka isä höpötteli omiaan ja yritti koko ajan häiritä näin oppilaan keskittymistä, pystyi oppilas miettimään käsillä olevaa ajotehtävää. Mutta riittääkö yksi valonpilkahdus pitämään katsojan tv:n ääressä seuraavienkin jaksojen ajan?

Paremmaksi kuljettajaksi kehittyminen on tärkeintä, mutta tv-ohjelman toivoisi antavan jotain katsojallekin. Suomen surkeimmassa kuskissa mukana on asiantuntijoita, jotka neuvovat ja kommentoivat. Tehtävät on suunniteltu siten, että kuka tahansa kotikatsojistakin voisi olla niitä suorittaessaan pienessä pulassa. Surkeimpaan kuskiin kuuluu myös vilkas Twitter-keskustelu, joka on merkittävä osa ohjelman viihdyttävyyttä. Äidin ja isän autokoululle ei ole edes avainsanaa, joten keskusteluakaan ei synny. Kaikki viittaa siihen, että kyseessä on rimanalitus, jota ei kovin mielellään lisäisi vähien liikenneaiheisten ohjelmien joukkoon.

1 Comment

  1. niin … tätähän opetusluvalla opettaminen on kaikessa karmeudessaan!
    eikä tämä ohjelma ole huonoa mainosta vaan nämä ”opettajat” itse!
    toivottavastu aukeaa päätäjienkin silmät, kun näkevät mitä ”opetusaikana”
    todellisuudessa tapahtuu!
    sinänsä opetusluvalla opettamisessa ei ole mitään pahaa, mutta jonkinmoinen
    tiukka perehdyttäminen ja tieto- ja soveltuvuustesti oilisi kyllä paikallaan!
    tiedän, että monen opetuslupaopetus on pelkkää pelleilyä!

Kommentointi on suljettu.