Pysäköintikiekkouudistus katsoo tulevaisuuteen

Liikenneministeriön päätös pysäköintikiekon käyttämisestä korvautui liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella pysäköintikiekosta ja sen käyttövelvollisuudesta joulukuun alussa. Julkisessa keskustelussa uudistus on ehditty torpata monelta kannalta. Joko se on vain näpertelyä, poliittisten pisteiden keräilyä tai ainakin se aiheuttaa valvonnalle mahdottomia ongelmia.

Kaikesta lietsonnasta huolimatta kiekkosäädännön uudistus on nerokas ja kauaskatseinen. Se mahdollistaa monia sellaisia asioita, joita emme pysty vielä kunnolla kuvittelemaankaan.

Suurin viisaus liittyy siihen, että asetus mahdollistaa teknologian käytön pysäköintikiekon korvikkeena. Kun vuonna 2025 ajamme ja pysäköimme, tai siis automme todennäköisesti ajavat ja pysäköivät itse, tuntuisi varsin oudolta kääntää siniseen lätkään saapumisaikaa, kun kaikki muu autoilussa pystytään jo hoitamaan automaattisesti.

Jo nyt maksamme yhä useammin pysäköinnin puhelimen sovelluksella. Miksi siis ilmaisen pysäköinnin alkamisajasta ei voisi ilmoittaa yhtä lailla tekniikan avustuksella? Teknologia helpottaa myös autoilijan arkea, jos esimerkiksi älypuhelin osaa hälyttää pysäköintiajan umpeutuessa. Järjestelmä voi myös kertoa kuljettajalle suoraan, millä alueella on vapaita pysäköintipaikkoja. Pysäköintihalleissa käytetään jo nyt järjestelmää, jossa ultraäänianturiin yhdistetty valo kertoo vapaiden ruutujen sijainnin. Tästä ei ole vaikeaa jatkokehittää järjestelmää, jossa pysäköintiaikaa seurataan tunnistimen tai vaikkapa rekisterikilpiä lukevan kameran avulla. Helsinki pilotoi jo laitetta, joka voi korvata kiekon lisäksi asukaspysäköintitunnukset ja maksuliput.

Autojen yhteiskäytön todennäköinen lisääntyminen voi hankaloittaa pysäköintivirheiden selvittelyä: kenen vastuulla kiekon asettaminen olikaan? Siksi on parempi, jos pysäköintiaikoja pystytään seuraamaan automaattisesti. Autot saattavat liikkua myös itsestään seuraavan käyttäjän luo ja pysäköidä itse. Tällöin vastuukysymys kiekosta olisi ongelmallinen, koska edellinen kuljettaja ei saata tietää, minne ja milloin auto seuraavaksi menee. Tulevaisuuden tilanteita voi keksiä helposti lisää, joten lainsäädännöllä ei kannata kahlita liikaa itseään.

Aikaa kuluu, ennen kun älykkäät pysäköintisovellukset saadaan toimimaan ja ne tulevat autoilijoiden saataville. Lainsäädännön pitää kuitenkin antaa alkusysäys niiden kehitykselle. Kehitystyötä tekevät yritykset, joiden ei kannata suunnitella sellaista, jota lainsäädäntö ei mahdollista tulevaisuudessakaan. Esimerkiksi EasyPark on osoittanut kiinnostusta kiekkoja korvaavan teknologian kehittäjäksi. On myös tärkeää, ettei sääntely estä sellaista liikenteen uutta tehokkuutta, joka syntyy juuri yrityssektorin innovaatioiden kautta. Trendikäs kokeilukulttuuri puolestaan näkyy siinä, että asetus mahdollistaa nyt pysäköintiajan seurantaan liittyvät palvelukokeilut.

Toinen viisaus on uudistuksen heijastama näkemys kokonaiskuvasta: liikennelainsäädäntö ylipäätään on kokemassa voimakasta muutosta, joka kumpuaa kokonaan uudesta ajattelutavasta. MaaS-strategian (ks. esim. uuden liikennepolitiikan futuriikki) mukaan valtionhallinnon rooli on toimia mahdollistajana, eli luoda mahdollisuuksia uusille sovelluksille ja liiketoiminnalle. Uudet palvelut parantavat myös liikennejärjestelmää kokonaisuutena ja vastaavat paremmin autoilijoiden tarpeisiin. Tarve ei ole suinkaan hieno järjestelmä itsessään, vaan se, että liikennejärjestelmä mahdollistaa yhteiskunnan rattaiden tehokkaan ja tuottavan pyörimisen.

Kiekkouudistusta on kritisoitu siitä, että se vaikeuttaa pysäköintiaikojen valvomista. Mielestäni tämä on vain väliaikaista ja pakollinen muutosvaiheeseen liittyvä paha. Oikeanlaisilla älykkäillä ratkaisuilla pysäköinnistä saadaan myös tasapuolisempaa. Pysäköinninvalvonnan aikaa eivät verota enää kiekkoihin liittyvät väärinkäytökset. Toisaalta rehelliset autoilijat eivät saa enää virhemaksuja esimerkiksi saapumisajan asettamiseen liittyvästä ajatusvirheestä. Samalla resursseja voidaan keskittää ”oikeisiin pysäköintiongelmiin” kuten suojateiden ja invapaikkojen valvontaan.

Ainoa asia, jonka itse olisin tehnyt toisin, liittyy viranomaisten toimintaan uudistuksen lanseeraamisessa. Ministeriö olisi voinut sitoa kiekon paremmin laajempaan kokonaisuuteen. Jarrua onnistuivat painamaan myös jotkut pysäköinninvalvonnat, jotka keskittyivät kommentoimaan vain vanhan kiekon ulkomuodon mahdollisia muutoksia. Tulevaisuuden visiot siis puuttuivat ja viestintä katsoi menneeseen, eikä muistanut painottaa riittävästi liikenteen nopeaa muutosta. Liikenteestä tulee palvelu, jonka pääpaino ei ole enää infrassa, vaan matkustamisen toimivuudessa ja helppoudessa. Lisäksi autoilijalla on entistä enemmän vaihtoehtoja, ja sääntelyn purkaminen antaa mahdollisuuden uudelle liiketoiminnalle. Näillä kärjillä kiekkouudistus olisi todennäköisesti saanut toisenlaisen vastaanoton.

Kiekkouudistus on tarpeellinen ja kauaskatseinen. Palataan asiaan vaikka viiden vuoden päästä. Veikkaan, että silloin hyvin harva autoilija enää käyttää sinistä lätkää.