Vilkaisu olan yli voi säästää pyöräilijän hengen

Niskajumi. Se tuntuu olevan suomalaisen autoilijan perussairauksien ykkönen. Liikenteessä jumittava niska näkyy siinä, ettei pää käänny silloin, kun takaviistosta tulevaa muuta liikennettä pitäisi huomioida. Käännytään eteen ja luotetaan sokeasti (kirjaimellisesti), ettei mitään tule kylkeen. Niskajumi ei ole hengenvaarallista autoilijalle, mutta autoilijan niskajumi on tappavaa pyöräilijälle.

Tähän kirjoitukseen innoitti hieman poikkeuksellisempi niskajumitapaus. Kyseisestä tilasta kärsivät nimittäin sekä autokoulun oppilas että opettaja, siis oppilaan ajamisesta vastuussa oleva henkilö. Kumpikaan heistä ei viitsinyt vilkaista takaviistoon ennen invaasiotaan pyörätien yli.

Tietysti jarruttelin stoppiin asti, kun autokoulun valkoinen Ford kaartoi eteeni. Tähän toki pyöräilijänä olen tottunut, sillä koskaan ei voi olettaa autoilijan huomanneen pyöräilijää. Ei, vaikka autoilija olisi vasta viisi sekuntia aikaisemmin ohittanut samaisen pyöräilijän. Sekään ei ole uutta, että pyörä kyllä havaitaan, mutta ajetaan silti eteen tai yritetään epäonnistuneesti ehtiä ensin.

Kuva: Liikenneturva
Kuva: Liikenneturva

Annoin opettajalle tempauksesta välittömän palautteen. Hänen ensimmäinen huolensa oli, että oliko pyörässäni varmasti valot. Kun totesimme, että valkoista valoa on edessä ja punaista takana, alkoi viestini pyörätien varmistamisen tärkeydestä uppoamaan paremmin. Niinhän siinä oli käynyt, että olan yli jäi katsomatta. Silloin edes valoilla ei ole väliä, jos autoilija ei edes katso pyöräilijän suuntaan. Taisinpa saada lopulta vielä kiitokset valoistani.

Tuo pieni vilkaisu olan yli saattaa pelastaa pyöräilijän hengen. Valtatien risteyksessä yksikään autoilija ei jätä katsomatta sivuilleen, mutta pyörätietä ylitettäessä huolimattomuus on vielä yleistä.

Muutos lähtee jokaisen kuljettajan ensimmäisistä ajokilometreistä. Omalla autokoulunopettajallani oli tapana lyödä käsiään yhteen äänekkäästi, jos oppilaan havainnointi esimerkiksi risteyksessä, suojatiellä tai tasoristeyksessä jäi riittämättömäksi. Yllättävä ääni säikäytti sydämen kurkkuun, mutta sen jälkeen pää on pyörinyt oikein hyvin liikenteessä ollessa.

Kolarista muuten syntyy paljon kovempi meteli, eikä ääni ole silloin se ikävin asia.