Pihakadun puolustuspuhe

IMG_0830
Pihakatutapahtuman osallistui myös poliisi ja Liikenneturva.

Jyväskylän Kauppakadun pihakatukokeilu on jo puolivuotias. 18.11. vietetty pihakatutapahtuma antaa yhden hyvän syyn lisää kirjoitella kesän aikana tulleita mietteitä ylös. Tapahtuman yhtenä tarkoituksena oli muistuttaa yhteispelin tärkeydestä pihakadulla kuljettaessa.

Sitten edellisen blogikirjoitukseni moni asia on muuttunut parempaan suuntaan ja mainittuja pikkuvikoja on paikkailtu kokemuksen karttuessa. Tutkimuksen mukaan pihakatu jakaa mielipiteitä niin asukkaiden kuin yrittäjienkin keskuudessa. Kyselyyn vastanneista 75 prosenttia koki keskustan viihtyisyyden parantuneen pihakadun myötä ja lähes yhtä moni kannatti kokeilukulttuuria keskustan kehittämisessä. Pihakatu jatkaa olemassaoloaan, kehittyy ja muuttuu entistä pysyvämmäksi kesällä 2016.

Ongelmapyöräilijöitä ja kaahareita vai ihan normaalia liikennettä?

Pihakatutapahtumaan liittynyt uutisointi oli valitettavan yksiulotteista ja pääosaan nousivat kielteiset tunteet pihakadusta. Aluksi poliisi haukkui pyöräilijät, jotka menevät pihakadulla ”miten sattuvat”. Poliisin syyttävän sormen kohde on siis muuttunut, sillä kesällä kritiikki kohdistui autoilijoihin. Toisessa jutussa myös kaupungin edustaja suhtautui nuivasti pihakadun toimivuuteen ja lisäksi jutun kärjeksi oli nostettu kaaharit. Kaikki negatiivinen oli siis saatu pakattua yhteen.

Olin uutisoinnista jopa hieman tuohtunut, sillä oma kokemukseni pihakadusta on ollut paljon myönteisempi. Etenkin pyöräily pihakadulla tuntuu entistä turvallisemmalta, kun autojen määrä on vähentynyt ja ajonopeudet laskeneet.

Ilmeisesti poliisin lausuntoa voi hyväntahtoisesti tulkita niin, että ongelmia tuottaa eniten pihakadun katkonaisuus; pihakadulla on useita risteyksiä ja se katkeaa kokonaan Cygnaeuksenkadun risteyksessä. Poliisina olisinkin lausunut yksilöidymmin: Pihakatu ei ole vielä kävelykadun kaltainen yhtenäinen väylä, vaikka se ensisilmäyksellä voi sellaiselta näyttää. Tämä aiheuttaa vielä epäselvyyttä etenkin pyöräilijöiden keskuudessa.

Yhden käyttäjäryhmän nimeäminen ongelmaksi ilman tarkkoja perusteluja ei edistä keskustelua. Poliisin viesti vaikutti lisäksi sävyltään vanhanaikaiselta, sillä Suomessa ollaan pääsemässä eroon syyttelyyn ja vastakkainasetteluun nojaavasta liikennedebatista. Lisäksi koko kesä on toitotettu, ettei kenelläkään ole pihakadulla varsinaisesti omaa paikkaansa, mikä asetti valitukset sikin sokin kulkemisesta outoon valoon. Ehkä poliisikin vielä käsittää yhteisen tilan idean.

Poliisin kanssa yhtä mieltä olen siitä, että autoilijat ovat oppineet varovaisiksi pihakadulla. Enää ei näe mielenosoituksellisia kiihdytyksiä ja myös turha pyöräilijöiden ohittaminen on selvästi vähentynyt. Väärinpysäköintiä näkee lähinnä iltaisin ja viikonloppuisin, kun valvonta on vähäisimmillään. Erään yrittäjän mielestä vinoparkin poistuminen Kauppakatu 3:n kohdalta aiheuttaa edelleen harmia, kun osa pysäköi vanhasta muistista vinottain, vaikka uusi katumaalauskin on jo tehty. Olen edelleen sitä mieltä, että vinoparkeista luopuminen oli hyvä teko, sillä se lopetti kadulle peruuttaminen käytännössä kokonaan. Vinoparkit olivat tämän vuoksi vaarallisia etenkin pyöräilijöille.

Kokonaisuutena näkisin, että autoilijat ovat kehittäneet eniten toimintaansa ja sopeutuneet parhaiten uudelle pihakadulle. Sopeutumista osoittaa myös se, että reitti osataan valita pihakatua välttäen. Autoilijoiden uudet reittivalinnatkin osoittavat kunnioitusta pyöriä ja jalankulkijoita kohtaan. Aina keskinäinen kunnioitus liikenteessä ei vaadi edes osapuolten kohtaamista.

IMG_0827
Pyöräparkki keskellä katua pihakatutapahtumassa.

Moni on todennut, että jalankulkijat eivät ole vielä löytäneet pois vanhoilta jalkakäytäviltä keskemmälle katua.  En näkisi tätä pihakatu-uudistuksen epäonnistumisena. Ensinnäkin reunassa kulkeminen on luontevaa, jos matka suuntautuu kadunvarren rappuihin tai myymälöihin. Pihakadun ideaan kuuluu oikeus valita reittinsä vapaasti, joten reunassa käveleminen on tältäkin kannalta OK. Pihakatua ei saa nähdä eri kulkumuotojen taistelutantereena elintilasta, jossa jokainen keskellä tietä kävelevä olisi voitto jalankulkijoiden kuvitteelliselle heimolle. Pääasia on, että jokainen tuntee liikkumisensa helpoksi ja turvalliseksi.

Olen kesän aikana pohtinut, millaisia vaikutuksia kokeiluilla on jyväskyläläiselle liikennekulttuurille yleisellä tasolla. Pihakatu on ainakin osoittanut, että sovinnollisuus ja tilan jakaminen tekevät hyvää. Autoilijat ovat selvästi huomanneet, ettei matka-aika juurikaan pitene, vaikka ajaakin hetken pyöräilijän perässä. Pyöräilijänä on taas ollut hyvä huomata, että suuri enemmistö autoilijoista on hyväntahtoisia pyöräilijöitä kohtaan. Jännitteet hälvenevät ja myönteinen tunne tuo liikkumistapoja lähemmäksi toisiaan myös muualla kaupungissa. Pihakatu tekee kokonaisvaltaisesti hyvää liikennekulttuurille ja ulottuu henkisesti paljon Kauppakatua laajemmalle alueelle.

1 Comment

Kommentointi on suljettu.