”Vaihtoehtomedia” ei kanna yhteiskuntavastuutaan

Viime aikoina suuressa nosteessa on tuntunut olevan ”vaihtoehtomediaksi” itseään kutsuva sivusto, joka kantaa ytimekästä nimeä Mitä Vittua?! (jäljempänä MV). Sivusto väittää tuovansa esiin pienen ihmisen heikkoa asemaa tässä hullussa Suomen maassa, jossa maahanmuuttajia hyysätään ja poliitikot tekevät rikoksia jäämättä niistä koskaan kiinni. Sivuston tunnusmerkkinä on myös rikoksesta epäiltyjen (huom. ei siis tuomittujen) ja heidän läheisten nimien ja kuvien julkaiseminen, mitä tavallinen media ei Suomessa hyvästä syystä tee. MV-sivuston kanssa täsmälleen samassa sarjassa painii myös uberuutiset.fi-sivusto. Sekä MV:n että Uberuutisten domainit omistaa sama henkilö ja sivustojen luonne on hyvin samanlainen. Samaan ”tuoteperheeseen” kuuluvat myös Finleaks- ja Whatdafuuck.com-sivustot.

Sivuston linkkejä on alkanut näkyä Facebookissa ja jopa Twitterissä, mutta linkkien jakajat eivät ole ehkä huomanneet sivuston piileviä tarkoitusperiä ja tällaisen ”uutisoinnin” yhteiskunnallisia ongelmia. Internetin keskusteluissa sivuston taustatekijöitä on jo selvitelty ja useampi bloggaajakin on jo aihetta käsitellyt. Myös ”vanha mediaa” on julkaissut juttuja lähinnä feikkiuutisilmiöstä yleisellä tasolla. Päätin koota tähän juttuun joitakin lukemiani näkökulmia, jotta todellisuus ”kansalaisen eduksi toimivasta sivusta” tulisi laajemminkin tietoon. Tavoitteena on myös näyttää, millaisia uusia yhteiskunnallisia ongelmia näiden sivustojen kaltaiset toimijat saavat aikaan väittäessään toimivansa sananvapauden airueina.

Medialukutaidotonta on helppoa huijata

MV-sivuston pääasiallinen tarkoitus on aiheuttaa poliittista vavahtelua ja vallankumousajattelua siinä kansanosassa, jolla on heikoimmat aseet tunnistaa propagandaa ja olla mediakriittinen. Koska sivusto asemoi itsensä median ulkopuolelle, monen voi olla helppoa uskoa sivuston olevan puolueeton tiedonvälittäjä, jolla ei ole sidonnaisuuksia. Kansalaiselta kansalaiselle tapahtuva viestintähän on aina luotettavinta? Tähän harhaan ei kuitenkaan kannata tuudittautua, sillä jokaista mediaksi itseään tituleeraavaa sivua pitää aina epäillä. Voisi jopa kuvitella, että mitä herkullisimpia kohuotsikoita mikä tahansa sivusto väkertää, sitä varmemmin tieto ei pidä paikkaansa.

MV-sivuston kohdalla kyseessä on ennen kaikkea medialukutaidon versio 2.0, eli sosiaalisen median lukutaito. Suomalaisilla tämä taito on vielä kehitysasteella, mistä kertovat esimerkiksi Facebookissa kiertävät päivitykset, joissa kirjoittajan ”tuttava” on kuullut, miten joku helposti vihattava kansanryhmä on saanut kohtuuttomia tukia valtiolta. Se, että tuttavasi jakaa tietoa Facebookissa ei tee vielä tiedosta oikeaa. Tietämätöntä ja alkeelliseen loogiseen päättelyketjuun kykenemätöntä on helppoa koijata, ja tähän myös MV perustaa toimintansa. Valitettavan moni suomalainen on tullut tukeneeksi tätä propagandaa, joka on suunnattu tukemaan tietyn ryhmän kapeaa maailmankatsomusta. Samalla sivusto toimittaa polttoainetta maahanmuuttovastaisuuden ja vihapuheen kaltaisten ilmiöiden liekkeihin.

Ei mitään tekemistä journalismin kanssa

Jos se ei MV-sivuston jutuista ole vielä valjennut, niin sanotaanpa se vielä kerran: MV-sivustolla ei ole mitään tekemistä journalismin kanssa. Sivuston toimintatapaan kuuluu, että sen artikkelit hyökkäävät suorasainaisesti suomalaisia instituutioita vastaan. Poliitikot ja eduskunta ovat kivityksen kohde numero yksi, mutta osansa saavat myös vakiintuneet mediat. Sivusto on väittänyt muun muassa Helsingin Sanomien ja Ylen julkaisevan valheellista tietoa ”eliitin” vallan pönkittämiseksi. Oikean journalismin perusteeton kritiikki on yksi sivuston tavoista yrittää legitimoida omaa agendaansa.

Otetaanpa esimerkki siitä, miten paikkansapitäviä MV-uutiset ovat. Sivustolle on ilmaantunut kohu-uutinen Mikosta, joka on muka saanut tuomion Itä-Suomen hovioikeudesta. Kyseessä on jo ainakin neljä vuotta sitten nettiin ilmaantunut huonosti väärennetty asiakirja, jolla ei ole mitään tekemistä oikeuden päätöksen kanssa. Aikoinaan tämän eräs lakimies seikkaperäisesti osoittikin väärennökseksi. Vastaaja ei esimerkiksi allekirjoita tuomiotaan ja paperista puuttuvat diaarinumerot, eikä oikeuden päätös mahdu koskaan yhdelle sivulle. Näillä voimilla MV pääsee kuitenkin lietsomaan lukijoitaan suomalaista oikeusjärjestelmää vastaan. Esimerkkitapaus kertoo paljon lukijoiden tietämyksen tasosta, kun tällaistakin kannattaa yrittää lukijoille syöttää.

Toisena esimerkkinä otettakoon maahanmuuttajien saamat tuet. Tavallisen kansalaisen on lähtökohtaisesti vaikea tietää pelkän kuvan perusteella, miten paljon joku saa mahdollisesti tukia, mutta tämä ei ole estänyt MV-sivustoa toimimasta. Toisessa blogissa todettiin lukujen olevan epäjohdonmukaisia ja todennäköisesti tuulesta temmattuja. Tässä siis esimerkkejä MV-uutisoinnin todenperäisyydestä.

Sivuston ”toimittajat” ovat henkilöitä, jotka sivuston ylläpitäjä on saanut kirjoittamaan tarinoitaan ”suuremman hyvän” motivoimina. Joskus tarinat tulevat suoraan Facebookista, kirjoittajan luvalla tai ilman. Ylläpitäjä itse on Espanjassa asuva liikemies, jonka tarkoituksena on kerätä mahdollisimman paljon klikkauksia ja näin rahaa mainostuloista. ”Toimituksesta” kertoo paljon nimettömyys, jolloin kenelläkään ei ole vastuuta kirjoitetuista teksteistä.

Ennemmin tai myöhemmin luvassa on kunnianloukkausjuttuja tai syytteitä kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Ne tuskin ylettyvät ylläpitäjään, vaan juuri näihin nimettömiin ”tutkiviin journalisteihin”. Ilta-Sanomien uutisen mukaan keskusrikospoliisi seuraa jo sivuston tapahtumia, mikä ei vielä tarkoita, että sivusto olisi jonkin suuren valtiosalaisuuden jäljillä. Samaan aikaan Pohjois-Karjalan käräjäoikeus pohtii, syyllistyikö pedofilin kuvaa levitellyt yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen. Juttu voidaan rinnastaa MV:n toimintamalliin.

Sillä aikaa ylläpitäjä eli sivuston mainostulot saava taho naureskelee ”toimittajiensa” ja lukijoidensa tyhmyydelleen avoimesti omilla Facebook-sivuillaan. Kuten Saku Timosen blogista ilmenee, ylläpitäjä pyrkii laajentamaan toimintaansa ”palkkaamalla” harjoittelijoita Kelan tuella tuottamaan lisää ”paskamyrskyä”, koska se on taloudellisesti niin kannattavaa. Toisin sanoen sivusto riistää sitä ”kansaa”, jonka puolella se väittää olevansa. Samalla sivusto kerää lahjoituksia lehden toiminnan kehittämiseen, vaikka toiminta on jo nyt varsin tuottavaa ilmaisen työvoiman ansiosta. Kehittämisellä tarkoitetaankin luultavasti entistä mielikuvituksellisempien otsikoiden näpertelyä.

Vastuu ei katoa minnekään

Kohusivustojen kansansuosio (tai paremminkin väitetty kansansuosio, sillä emmehän tiedä, ovatko tykkäykset esimerkiksi ostettuja tai kommentit tekaistuja) näyttää perustuvan etenkin populistiseen näkemykseen rikollisten suojelemisesta. Sivustot perustelevat linjaansa sillä, että ne yrittävät varoittaa rikollisista julkaisemalla heidän nimiään. Valtamediaan verrattuna sivustoilla ei ole kuitenkaan mitään ohjeita siitä, millaisin perustein nimiä julkaistaan. Toisin kuin valtamedian kohdalla, MV voi julkaista tuosta vain vaikkapa ylinopeuden takia oikeuskäsittelyssä olleen nimen.

Keskeistä on huomata, että MV perustelee valintaansa sananvapaudella. Koska tuomiot ovat julkisia, kaikki tuomitut rikoksen tyypistä tai vakavuudesta riippumatta ovat siis vapaata riistaa. Vastuuta tämän linjauksen seurauksista ei tietenkään ajatella, koska se vähentäisi kohuja ja setelitukkojen tuoksua ylläpitäjän nenässä Espanjassa. Vastuunottamisen sijaan oman käden oikeuteen jopa kannustetaan ainakin juttujen kommenttiosioissa.

Valtamedialla yksi vastuusta muistutteleva taho on Julkisen sanan neuvosto, joka on ohjeissaan painottanut hienotunteisuutta ja varovaisuutta erityisesti uhria koskevassa uutisoinnissa. Lisäksi tunnistamiseen johtavia tietoja on käytettävä varoen, kun kyse on vasta rikosepäilystä. Rikoksesta tuomittujen nimien julkaisemisesta JSN:llä on vielä erillinen periaatelausuma. Viranomaisviestinnän puolella noudatetaan melko lailla samanlaisia ohjeita. Poliisin sisäisen ja ulkoisen viestinnän käsikirja on täysin julkinen dokumentti. Erityisesti sen kohdassa Arkaluontoisten tietojen julkistaminen käsitellään niitä periaatteita, jotka ohjaavat nimien tai tuntomerkkien tiedottamista. Nämä ohjeet eivät tietenkään kosketa MV-julkaisua.

Sivuston uutisia jakavat tuskin ovat ajatelleet, että on olemassa hyvä syy sille, miksi rikollisten nimiä ei tietyissä tapauksissa julkaista mediassa. Syy on rikoksen uhrin oikeus pysyä anonyyminä. MTV:n rikostoimituksen kommentissa asia esitetäänkin hyvin kansantajuisesti: esimerkiksi hyväksikäyttäjän nimen julkistaminen johtaa todennäköisesti myös uhrin tunnistamiseen, koska suuri osa hyväksikäytön uhreista kuuluu tekijän lähipiiriin. Uhriksi joutumisen taakan lisäksi henkilöön kohdistuu tällöin vielä ylimääräinen ja todennäköisesti pitkäkestoinen rasite.

Tähän MV:n kaltaista toimintaa kannattavat usein heittävät, että nimiä kyllä julkaistaan muualla maailmassa ihan eri tavalla myös valtamediassa. Tämä on totta. Helsingin Sanomat kertoo, että The Washington Post -lehden ohjeistus sallii julkaista epäiltyjen ja jopa uhrienkin nimiä varsin nopeasti tekojen jälkeen ja ilman lainvoimaista tuomiota. Jutusta kannattaa huomata, että ihonvärin tai muun leimaavan piirteen kertomisen kanssa ollaan Yhdysvalloissakin varovaisia ja että linja on itse asiassa sama kuin Suomessa, mikä jää MV-tyylin kannattajilta usein sopivasti huomaamatta. Suomessa media siis suojelee yksilöä, kun taas Yhdysvalloissa painoarvo on perinteisesti sananvapaudella. MV:n kaltaiset ”vaihtoehtomediat” ovat siis kuorimassa tässäkin kysymyksessä kerman kakun päältä oman etunsa (klikkausten määrän) maksimoimiseksi.

Oma lukunsa on lynkkausmielialan lietsominen. Tämä oman käden oikeuden korostaminen tuntuu uppoavan erityisen hyvin ”maahanmuuttokriittisiin” ja patriootteihin. Eipä ihme, että Suomen vastarintaliike on osoittanut sympatiaa MV:tä kohtaan. ”Vaihtoehtomedioiden” ystävyys on molemminpuolista, sillä MV julkaisi saman kirjoituksen omilla sivuillaan. MV:n yhteys muun muassa Jyväskylän kirjastopuukotuksesta tunnettuun Kansalliseen vastarintaan on ilmeinen.

Pointtina on myös se, että varomaton nimien levittely voi johtaa siihen, että oikeuslaitos alkaa julkaista entistä suppeampia tiedotteita tuomioista. Avoimuuden tavoittelu johtaakin siis vain entistä salamyhkäisempään järjestelmään. Tämä on esimerkki siitä, ettei edes sananvapaus kulje ilman vapauteen kiinteästi kuuluvaa vastavoimaa eli vastuuta. Ellei esimerkkisivustojen ylläpitäjät vastuutaan kanna, valtio ottaa roolin kyllä tiukemmin itselleen. Silloin vain elämme entistä salailevammassa yhteiskunnassa. Laskun tästä kehityksestä voi lähettää suoraan näille opportunistisille ”vaihtoehtomedioille”.

Venäjä-propagandan väline

Sen lisäksi, että MV-sivuston tavoitteena näyttää olevan suomalaisen yhteiskuntarauhan horjuttaminen ja rahan tekeminen siinä sivussa, on sen toisena motiivina Venäjä-propagandan levittäminen sekä Yhdysvaltojen ja Naton demonisointi. Tämä on laskelmoitua, sillä EU-kriittisyys, kansainvälistymisen vähättely ja esimerkiksi Nato-vastaisuus uppoavat parhaiten siihen saman ryhmään, jolla on vahvoja mielipiteitä maahanmuutosta tai rikollisten suojelusta. Kun rahasampo on keksitty, niin miksipä siihen ei valjasteta sitten kaikkia mahdollisia keinoja. Tyhmät käyttäjät tulevat samalla jakaneeksi Venäjä-propagandaa vähän kuin kaiken muun sivutuotteena.

Twitterissä olevat ovat ehkä huomanneet, että ns. vaalitilit (mikä on vaalitili?), kuten @EDUSKUNTAVAALIT ja @KUNTAVAALIT ovat innokkaasti olleet levittämässä MV-sivuston ”uutisia”. Vaalitilit tunnetaan Venäjän ”virallista totuutta” eteenpäin jakavista twiiteistään.

Sivustolle suoritettu haku osoittaa, ettei sivusto kirjoita kriittisesti Venäjästä. Sen sijaan ”lukijan kynällä” on kerrottu, että Venäjän kanssa on vaivattomampaa toimia kuin Yhdysvaltojen tai Naton. Toisessa jutussa kerrotaan, kuinka Suomen hallitus on heikentänyt 4G-verkon toimintaa itärajalla Venäjän edun mukaisesti. Jutussa on yhdistetty hienosti kritiikkiä Suomen hallituksen toimia kohtaan ja samalla korostettu suuren Venäjän mahtia naapurimaihinsa. Sama tyyli jatkuu Ukraina-uutisoinnissa, jossa esimerkiksi Suomen hallitusta syytetään Ukrainan tukemisesta lapsilisärahoilla. Keino on Venäjä-propagandalle tyypillinen: Suomen sisäisten asioiden kritisoiminen yhdistetään yksioikoisesti Venäjää palveleviin teemoihin ja hajotustyötä tehdään näin samanaikasesti kahdella rintamalla. ”Naton tiedotuskanavaksi” kutsumansa Ylen uutisointia venäläisistä joukoista Debaltsevessa sivusto pitää puolestaan ”huvituksena”.

Miten tätä kehitystä voi vastustaa?

Keskeisin taito on tietenkin osata lukea sosiaalista mediaa. Tätä kirjoittaessa on tuntunut pahalta kutsua MV-sivuston kaltaisia toimijoita edes lainausmerkeissä ”vaihtoehtomediaksi”, sillä mitään mediaan viittaavaa arvonimeä niille ei pidä antaa. Oikeampi kuvaus niille on sosiaalisen median alapuolelle sijoittuva propagandan ja valheiden sivusto. Ennen kun MV-julkaisuja kommentoi tai jakaa sosiaalisessa mediassa, voi yksinkertaisella Google-haulla tarkastella juttujen todenperäisyyttä. Juttuja kirjoittavien ”toimittajien” tiedonhakutaidot ovat sen verran surkeita, ettei tiedon osoittaminen vääräksi vaadi suurtakaan ponnistelua, ellei jo ihan maalaisjärki käske epäillä juttua.

Mielestäni vastuuta on myös perinteisellä medialla. Sen on saatava käytäntönsä kuntoon uutisoidessaan esimerkiksi Tapanilan kaltaisista joukkoraiskauksista. Erittäin huonoa esimerkkiä näytti Helsingin Sanomat, joka ensin kopioi poliisin tiedotteesta tekijäkuvauksen sanan ”ulkomaalaistaustainen” ja pari minuuttia julkaisun jälkeen poisti sanan ilman mitään mainintaa korjauksesta. Hesarin päätoimittaja totesikin menettelyn selkeästi virheelliseksi. Nämä tapaukset ovat omiaan ruokkimaan MV-tyylisten sivustojen suosiota. Epäluulo journalistista uutisointia kohtaan on muutenkin otettava vakavasti yhteiskunnallisena ilmiönä.

Yllättävä loppu leikille voi tulla myös Facebookin toimien myötä. Se on ilmoittanut näyttävänsä yhä harvempia huijausuutisia, mikä tarkoittaa, ettei klikkauksia tulekaan enää yhtä kovalla tahdilla kuin aiemmin. Facebookin ja Googlen toimet voivatkin yksinään riittää huijausuutisbisneksen alasajoon.

Olen tällä kirjoituksella pyrkinyt tuomaan esille niitä ongelmia, joita MV-sivuston toiminnasta yhteiskunnallemme syntyy. On surullista, että yksi häikäilemätön liikemies saa aikaan tällaisen ilmiön, jonka selittämiseen ja ongelmallisuuden osoittamiseen kului minultakin näin paljon palstatilaa (blogin ehdottomasti pisin artikkeli!). Minä kyllä jaksan kirjoittaa, mutta ilmiö on vakava. Jos totuus on liian simppeliä, se ei useinkaan ole totuus. Se kannattaa muistaa ennen kuin alkaa jakaa tai edes lukea MV-sivuston tekeleitä. Vaalien alla kannattaa muistaa, että paljon kestävämpiä keinoja muutokselle on. Huomattava on, että ”vaihtoehtomedioiksi” itseään kutsuvat eivät kanna minkäänlaista yhteiskunnallista vastuuta. Niitä tukemalla muuttuu kansalaiseksi, josta voi sanoa samaa.

2 Comments

  1. MV julkaisee raakaa ja hiomatonta tietoa, jota ei ole muokattu ns. brändiagendan mukaan, jota valtamedia harjoittaa. MV:ltä puuttuu myös resursseja juttujen suodattamiseen. Näiden virheiden takia MV:tä on yleistetty kylmänviileästi huijausmediaksi, joka tarkoituksella levittää väärää tietoa. Näin ei todellakaan ole. MV kertoo, kuten sanoin, hiomattomasti, ja osin myös vähäisemmällä ammattitaidolla, eri tapahtumista. Kun juttua ei ole valtamedian tyylisen brändiagendan mukaisesti ”neutraloitu”, siitä syntyy herkästi negatiivinen ja provokatiivinen vaikultema. Totuudesta on tullut jopa mustasukkaisesti suojeltu asia. Koska MV:llä ei ole resursseja tarpeeksi, niin tämä yhteiskuntavastuu tulee silloin tällöin rikotuksi. Vaihtoehdomedia kuitenkin on oire, josta valtamedia saa syyttää itseään. Ei näitä medioita synny tyhjästä ja vain halusta periaatteen vuoksi alkaa ryttyilemään valtamediaa vastaan. Valtamedian ”totuus” on jo ikivanha asia, ja on ollut kritiikin kohteena jo kauan ennen näiden nykyajan vaihtoehtomedioiden syntymään.

    MV-lehti on tylysti tuomittu huijaussivustoksi sen tekemien virheiden vuoksi, eli kun esim. ollaan julkaistu huijauksia. Valtamedian lisäksi valehteluun on syyllistynyt mm. Valtakunnallinen rasisminvastainen järjestö, RASMUS. Tämä on toinen ääripää, jos MV edustaa toista. Jokaisesta paikasta löytyy tyhjäpäisiä kirjoittelijoita, jotka ei myöskään ota vastuuta levittämästään tiedosta. Tässä vaihtoehtomediaa vastaan käytävässä sodassa unohtuu se, että MV kuitenkin pyrkii julkaisemaan hiomatonta ja muokkaamatonta totuutta. Toivon, että MV pysyy vielä pitkään framilla, ja samalla toivon, että näistä virheistä otetaan opiksi, eikä anneta valtamedialle mahdollisuutta valhein ja/tai yleistyksin luoda MV:tä kohtaan yhtään enempää epäluotettavuutta. Samoin toivon, että MV kehittyisi journalisesti sekä ammattimaisesti, jotta totuus, oli se kuinka kirvelevä ja likainen tahansa, olisi aina suojeltu näiltä brändiagendoilta.

  2. Kohta vuosi takana ja nyt jo valtamedikin jakaa huolesi meidän kanssamme.

    Onnittelut tulevan vuosipäivän johdosta!

    Nyt voisi olla aika palata aiheeseen ja päivittää kirjoituksen faktat kohdalleen.

Kommentointi on suljettu.