Elokuvissa: Big Game

bg

Suomen kaikkien aikojen kallein elokuva – ja se on vielä toimintatrilleri! Nyt ei mennä perinteisen synkistelevän kotimaisen kaavan mukaan, vaan Jalmari Helanderin toinen pitkä elokuva Big Game sisältää lajityypilleen uskollista räiskintää, yli-inhimillisiä suorituksia ja taitaapa mukana olla hieman fantasiaakin, joka on selvästi sukua Rare Exportsin mystiikalle ja Pohjolan elämäntavalle.

Tarina on yksinkertainen, mutta mahdollistaa hienosti ehkä maailman pienimmän ja suurimman miehen kohtaamisen. Onni Tommilan esittämästä Oskarista saattaa tulla mies, jos hän vain onnistuu sukunsa miesten perinteisessä metsästysriitissä. Samaan aikaan Yhdysvaltojen presidentti Moore (Samuel L. Jackson) huomaa menettäneensä kaiken vaikutusvaltansa, kun Air Force One syöksyy maahan ja presidentti tippuu kapselissaan keskelle ei mitään. Kumpikin päähenkilöistä joutuu todistamaan miehisyyttään, kun sekopäiset konnat lähtevät heidän peräänsä. Vaikka toinen pääosan esittäjistä onkin nuori, mikään kiltti lasten seikkailuelokuva Big Game ei ole.

Kovin vivahteikkaasta käsikirjoituksesta Big Gamea ei voi kiittää, ja varsinkin pääparivaljakon keskinäisen kemian rakentaminen jää vähemmälle. Se on ymmärrettävää, sillä toimintaelokuvassa pitää tapahtua kaiken aikaa ja vieläpä varsin lyhyessä ajassa, sillä elokuva kestää vain 90 minuuttia. Se lienee ohjaajan tapa osoittaa kunnioitusta genren vanhoille klassikoille. Yli mennään reilusti, kun presidentin päänmenoksi paljastuu ”salaliiton salaliiton salaliittoja” vähän liikaakin. Pentagonissa meneillään oleva sivujuoni tuntuu tarpeettomalta, sillä Suomen metsissä mellastavat uskottavat pahishahmot tuovat elokuvaan riittävästi vastakkainasettelua.

Lapin matkailun edistämiseen elokuvaa ei ole tehty. Tästä jokunen onkin jo ehtinyt pahoittaa mielensä, kun tunturien roolia elokuvassa näyttelevät Saksan vuoristot. Sen sijaan muuta Suomi-asennetta on riittävästi, mikä tulee etenkin esiin toimintaleffoihin kuuluvien one-liner-lausahdusten myötä. Tulet vielä kuulemaan, että ”metsä on ankara tuomari”. Ankaruuden lisäksi elokuvassa on hienoa herkkyyttä, jota ainakaan Jacksonilta kovin moni ei osaisi odottaa. Elokuvan maailma on vahvasti isien ja poikien sekä toisaalta miehisyyden vaihtelevien muotojen kuvaamista. Sitäkin nykyelokuvissa tarvitaan.

Puoltatoista tuntia täytetään myös komeilla tehosteilla, joiden mittaluokka kasvaa nätisti elokuvan aikana. Ollaan silti veitsenterällä liiallisuuksiin menemisen kanssa, mutta näyttävyys ja ylidramaattinen tähtitaivas nuotiohetken taustana kuuluvat kai lajityyppiin. Onkin varmaa, että Big Gamen avulla toimintaelokuvat siirtyvät jälleen uuden sukupolven intohimoksi. Vanhemmat katsojat saavat iloa hetkistä, joissa viitataan klassikkofilmeihin ja jopa Samuel L. Jacksonin aikaisempiin rooleihin. Parodiaksi aikaisemmista elokuvista Big Gamea ei missään nimessä voi sanoa. Parin vuosikymmenen päästä tämä elokuva muistetaan Helanderin varhaisena tuotantona ja osoituksena ohjaajan tyylitajusta ja elokuvatietämyksestä.