Graduvinkkejä: Inspiraatio

Olen hiljattain saanut päätökseen ehkäpä elämäni pitkäkestoisimman yksittäisen projektini. Kyseessä on tietenkin pro gradu -tutkielma, eli luultavasti se yliopisto-opintojen kammoksutuin harjoitustyö. Jokainen kulkee gradunsa kanssa omaa polkuaan, eikä oikeita reittejä ole, kunhan päämäärä saavutetaan sopivalla aikataululla. Tieteenalasta riippuen työ on enemmän tai vähemmän yksinäistä puurtamista. Silti omasta kokemuksesta viisastuneena voi antaa joitain vinkkejä, joita työn alussa ei ehkä tule ajatelleeksi. Siispä seuraa viisiosainen blogiartikkelisarja, jonka jokaisessa osassa käsittelen yhden huomion, joka saattaa helpottaa G:n kanssa painiskelua. Lukijoiden vinkit kommentteina tai Twitterissä ovat tervetulleita!

Osa 1: Inspiraatio

Aloitan sarjan pohtimalla inspiraation merkitystä ja luonnetta. Oman kirjoitusprosessini aikana huomasin hyvin kyseisen voiman eri puolet. Joskus inspiraatio on korvaamatonta, mutta toisinaan se voidaan ohittaa täysin, eikä sillä ole roolia kirjoitustyössä. Inspiraatio on oikeastaan kuin tutun sanonnan tuli. Hyvä renki, mutta huono isäntä.

Työn alkuvaiheessa inspiraation (eli sanakirjan mukaan innoituksen, kipinän tai taiteellinen luomisvireen) rooli on suurimmillaan. Yhtäältä omaa aihetta valitessa mielikuvitus on syytä päästää valloilleen ja toisaalta inspiraatio tekee ensimmäiseen graduseminaariin ilmoittautumisesta jännittävää. Inspiraatio ei takaa vain kirjoitus- ja luku-urakan alkamista, vaan myös kokonaisvaltaista innostumista graduprosessia kohtaan. Tuntuu kivalta mennä seminaariin ja päästä vihdoin käsiksi työhön, vaikka tietääkin jossain vaiheessa vaikeiden aikojen koittavan. Pitää muistaa, että monelle gradu on myös odotettu hetki opinnoissa, kun vihdoinkin pääsee kirjoittamaan niistä asioista, jotka ovat opintojen aikana herättäneet eniten mielenkiintoa. Kannattaa siis kääntää alun inspiraatio hyväksi asenteeksi prosessia kohtaan.

Kun työ etenee ja siirrytään itsenäisen työskentelyn vaiheeseen, moni sanoo inspiraation katoilevan hyvinkin usein. Koen, että inspiraatio ja luomisprosessi eivät vaadi toisiaan työn ollessa jo liikkeessä. Inspiraatio on kuin auton starttimoottori, mutta varsinaisen liikkeen tuottaa moottori. Keskeinen oppi on, että sen jälkeen kun kiinnostava aihe on valittu ja auto liikkuu, ei inspiraatiota tarvitse enää kertaakaan. Kaikki tarvittavat palkikat ovat silloin jo pöydällä: aihe on hyväksytty ja materiaalitkin on jokseenkin jo paikannettu. Tässä vaiheessa auto täytyy vain pitää liikkeessä kirjoittamalla ja lukemalla.

Suurin virhe on laittaa inspiraation piikkiin asioita, jotka eivät sinne kuulu. Inspiraatiota ei tule, kun sitä odottelee. Taas on tehtävä ero normaalin ajattelun ja inspiraation välillä. On normaalia, että uusia ajatuksia gradua kohtaan tulee koko ajan. Mitä enemmän lukee ja kirjoittaa, sitä enemmän tuoreita ajatuksia työtä kohtaan syntyy. Jos ei tiedä mistä seuraavaksi kirjoittaa, kyse ei ole inspiraation puutteesta vaan tietämättömyydestä. Tärkeintä on, ettei työtä päästä mielestään. Silloin moottori saattaa sammua, jolloin starttimoottoria – inspiraatiota – taas tarvitaan ja kiihdyttämisen prosessi on aloitettava alusta.

Yhteenvetona: käytä inspiraatiota oikein. Se on alkuvoima, jolla työ lähtee käyntiin. Se ei ole veruke, jonka taakse voi mennä piiloon silloin, kun pitäisi vain tehdä enemmän töitä.


Lue myös sarjan muut osat!

Osa 1: Inspiraatio
Osa 2: Rutiini
Osa 3: Seuraavan päivän sääntö