ALS-haaste villitsee, mutta tehdäänkö lahjoituksia?

Viimeisen kuukauden aikana netissä on levinnyt ALS Ice Bucket Challenge -niminen hyväntekeväisyystempaus, jonka tarkoituksena on kerätä varoja ALS-taudin tutkimukseen ja lisätä ihmisten tietoisuutta aiheesta. Yhdysvalloista liikkeelle lähtenyt haaste on löytänyt tiensä jo Suomeenkin. Haaste ei ole kuitenkaan ihan helppo nakki etenkään yrityksille, sillä siinä piilee PR-epäonnistumisen ainekset.

Yhden vesiperän veti Ilta-Sanomat, joka päätti muuttaa omin päin alkuperäistä haastetta. IS-versiossa varoja kerätään Lastensairaalalle. Tällä hyvällä kohteella on jo oma keräysjärjestelmänsä, joten IS:n toimittajan video osoitti huonoa arviointikykyä. ALS ei nimittäin ole vain yhdysvaltalaisten sairaus, vaan potilaita on kaikkialla maailmassa, myös Suomessa. Miksi IS halusi varastaa idean ja kääntää selkänsä ALS-tautia sairastaville? Tyhmästi tehty ja lehti onkin saanut jo asianmukaista palautetta toimistaan. IS:n tapauksesta bloggasi myös Miikka Keränen.

Tärkeää haasteessa on kerätä varoja ALS:n tutkimukseen ja tukitoimintaan. Moni taho näyttää vain kaatavan vettä päällensä, mutta puolet haasteesta tuntuu ”unohtuvan”. Ehkä siksi, että omaa kuvaa yritetään kirkastaa olemalla villityksen aallonharjalla ilman, että oikeaa rahaa tarvitsee liikuttaa.

Alussa haasteena oli, että jos ei uskalla kaataa vettä päällensä, on lahjoitettava sata dollaria. Nopeasti alkuperäinen haaste muuttui niin, että jokaisen haastetun tulisi myös tehdä pieni lahjoitus, sillä muutenhan hyväntekeväisyyshaasteessa ei ole mitään järkeä. Eräässä variantissa haastettu lahjoittaa kymmenen dollaria, jos hän uskaltaa kaataa vedet päällensä ja sata dollaria, jos uskallus ei riitä. Muutosta ”säännöissä” edistivät Charlie Sheenin kaltaiset julkkikset, jotka sanoivat asian ääneen:

Oh wait, that’s not ice. That’s 10 000 dollars in cash, which I’m donating to the ALS Foundation, because let’s face it: ice gonna melt, but this money is actually gonna help people.

ALS-haasteen ongelman kiteytti hyvin yhdysvaltalainen tv-tähti ja rämäpää Steve-O, joka ihmetteli, miten satojen miljonäärijulkkisten ja tuhansien tavallisten kansalaisten osallistumisen jälkeen lahjoituksia on saatu kerättyä vain noin 15 miljoonaa dollaria. Steve-O:n mielestä summa oli häpeällisen pieni. Sittemmin kerätty summa on kasvanut. Viimeisimpien tietojen mukaan ALS Association on päässyt jo lähes 80 miljoonaan dollariin. Uusia lahjoittajiakin on tullut 1,7 miljoonaa.

Haaste suoritettu, mutta miten on lahjoituksen laita?

Moni yritys on ottanut haasteen vastaan ja laittanut henkilökuntansa tai nokkamiehensä julkiseen jääkylpyyn. Harvoin haastevideoista paljastuu, ovatko firmat myös lahjoittaneet. Yritykselle haaste tuo näkyvyyttä eri medioissa, joten tuntuisi reilulta, että se myös ”maksaisi takaisin” saamaansa etua lahjoituksen muodossa. Toki lahjoituksesta mainitseminen voi etenkin Suomessa tuntua tarpeettomalta kehumiselta. Meillä lahjoituskulttuuri on kovin erilainen kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, missä setelitukkua voi heilutella kameralle ja kertoa, että minä lahjoitan näin paljon.

Otan esimerkiksi kuntosaliketjun. YouTube-videolla henkilökunta kaataa vedet niskaansa ja videon kuvauksessa lukee, että haastettujen on suoritettava haaste tai lahjoitettava 1000 euroa ALS-tutkimukselle. Jostain syystä alkuperäinen sata dollaria on vieläpä muuttunut tuhanneksi euroksi. Voihan sitä haastaa vaikka miljoonalla, kun tietää, ettei haastetun tarvitse summaa koskaan maksaa. Eikä edes kaataa vettä niskaansa, koska haasteen voi ohittaa noin vain.

Kysyin mahdollisesta lahjoituksesta kyseisen kuntosaliketjun viestintävastaavalta. Hän ei ole vastannut sähköpostiini. Myöskään aikaisempaan twiittiini yritys ei reagoinut. Näkisin, että erityisesti kuntosalin olisi tunnettava vastuunsa lihassairauksien tutkimuksen ja tukitoimintojen tukemisesta.

Näyttää siltä, että myös suuremmat suomalaisyhtiöt ovat haluttomia kommentoimaan blogikirjoittajalle mahdollisista lahjoituksista. Jolla ja F-Secure eivät ole vastanneet viesteihini. Rovion asiakaspalvelu puolestaan käski ottamaan uudelleen yhteyttä yrityksen PR- ja mediaosastoon. Valitettavasti lomakkeen kautta on tehty mahdolliseksi yhteydenotto vain toisten yritysten edustajille, joten tutkimukseni päättyi siihen.

Yhdysvalloissa tärkeää on noudattaa give back to the community -sääntöä. Sen rikkominen voi herättää pahennusta ja olla yrityksen maineelle haitaksi. Pahimmillaan itsekkäiksi koettujen yritysten nimet alkavat kiertää sosiaalisessa mediassa. SoMen tempauksilla kun on usein tapana kääntyä päälaelleen lyhytaikaista hyötyä tavoittelevien kauhistukseksi.

Näinä aikoina myös meillä Suomessa (raha)vallan vahtikoirat nuuskivat erityisen tarkasti moraalinormeja ja eriarvoisuutta lisääviä käytäntöjä, kuten kuluneen viikon uutisotsikoista on huomattu. Elämme aikaa, jona yrityksen yhteiskuntasuhteita ei kannata heikentää ajattelemattomuudella. Tämän vuoksi yrityksen pitää olla somessakin valppaana ja strategian on oltava mietittynä. Jopa niin pieni tempaus kuin ALS-haaste vaatii suunnittelua. Aluksi kannattaa päivittää tietonsa haasteesta, jottei päädy esimerkiksi pelaamaan sen ”epäreiluilla” säännöillä.

Toinen kysymys on se, pitäisikö Suomessa toimivan yrityksen tehdä lahjoituksensa yhdysvaltalaiselle ALS-järjestölle vai ehkä jollekin paikalliselle toimijalle. Esimerkiksi Britanniassa lahjoitusten kohde on Motor Neurone Disease Association. F-Securen ja Jollan videoilla mainitaan yhdysvaltalainen alsa.org-sivusto. Rovio puolestaan viittaa osoitteeseen als.net/icebucketchallenge. GoGo Liikuntakeskus ei viittaa minnekään.

Jos rahojaan ei halua lahjoittaa Yhdysvaltoihin, on kotimainen taho Lihastautiliitto, jolla on jopa oma sivunsa haasteelle: www.lihastautiliitto.fi/ALShaaste