Suomalaisessa tervehtimiskulttuurissa ei ole mitään vikaa

Olen suurella ihmetyksellä seurannut Helsingin Sanomien julkaisemasta mielipidekirjoituksesta lähtenyttä tervehtimiskeskustelua. Kysehän on siitä, ettei yksi yhdysvaltalainen perhe sopeutunut suomalaiseen tapakäytäntöön, vaan koki sen ikävänä. Lisäksi kyseessä on toisen käden tieto, eikä kukaan ole haastatellut tätä amerikkalaisperhettä tai tiedä heistä sen enempää. Lisäksi tulkitsen alkuperäisen kirjoituksen niin, että tervehtimättömyys ei edes ollut syy lähtemiselle, vaikka myöhemmistä käsittelyistä näin saattoikin päätellä.

Sen sijaan, että olisimme nähneet asian tästä perspektiivistä, meillä onkin yllättäen sivutolkulla mielipidekirjoituksia valtakunnan ykköslehdessä ja jopa Tervehtimistalkoot, joiden tavoitteena on ”muuttaa suomalaista kulttuuria tervehdys kerrallaan”. Oletteko tosissanne?

En väitä, etteikö meidän pitäisi tervehtiä. Meidän talossa tervehditään naapureita sekä myös vieraita, koska ilmeisesti kaikkien mielestä taloyhtiö muodostaa tilan, jossa liikkuvat ovat tuttuja. Tervehdimme myös salilla ja keksimme pukuhuoneessa keskustelunaiheita naapurikaappia käyttävän kanssa. Maantiepyöräilijät moikkaavat toisiaan, kun huomaavat saman lajin edustajan näköpiirissään. Mielestäni mitään ongelmaa ei ole.

Kun tervehdimme ja aloitamme keskustelun, heitämme pallon toiselle. Hän saa päättää, vastaako vai eikö. Se on suomalaista huomaavaisuutta. Täytyy tosin todeta, että olipa sitten Helsingissä tai pienemmässä kylässä, harva jättää vastaamatta tervehdykyseen tai keskustelun aloitukseen. Meillä vain tuo ”tuttuuden tila” ei tarkoita kaikkia tiloja, joissa liikkuu ihmisiä. Se kai kulttuurimme erityispiirteeksi sallittakoon.

Miksi syyllistämme taas itseämme? Onko itsetuntomme ja oman kulttuurin arvostuksemme niin heikko, että yksi huhupuhe loukkaantuneista amerikkalaisista saa meidät sättimään itseämme ja ryhtymään naurettaviin toimenpiteisiin kulttuurimme muuttamiseksi? Miksi se, mikä meillä on toisin, muuttuu sormia napsauttamalla aina huonoksi tai vääräksi?

Voisimme toki opettaa yhdysvaltalaisille vieraillemme, miksi kommunikoimme juuri tällä tavalla. Pidämme omasta tilastamme, emme arvosta tyhjän puhumista, olemme omalla tavallamme ystävällisiä ja tarvittaessa autamme toisiamme rajoituksitta. Monet muut maat osaavat kääntää erityispiirteensä voitokseen. Tai sitten ne vain toteavat ylpeänä, että ”tällaisia me olemme, se siitä”. Suomessa keskustelu kääntyy aina kielteiseksi syyttelyksi.