Kevytväylän nopeusrajoitus on hyväksi

Aamun Helsingin Sanomat kertoi jutussaan suunnitelmista asettaa yhdistetyille pyöräteille ja jalkakäytäville, eli kansan kielellä kevyen liikenteen väylille nopeusrajoitus. Komisario Dennis Pastersteinin mukaan sopiva nopeus pyöräilijöille voisi olla 25 km/h.

Pidän ajatusta lähtökohtaisesti hyvänä. Se tosin kertoo paljon liikennejärjestelmämme nykytilasta. Meidän on säädettävä rajoituksia, koska väylät itsessään eivät takaa turvallista liikkumista. Kevytväylä konseptina on hankala, kun pyöräilijät, rullaluistelijat ja ulkoilevat koirat laitetaan samaan tilaan. Heillä kaikilla on oma tapansa liikkua ja jokaisella on yhtäläinen oikeus omiin tarpeisiinsa. Onneksi sentään mopot ovat siirtymässä pois pyöräteiltä.

Ennen kun pyöräteille lätkäistään yleisrajoitus, on mietittävä pari reunaehtoa.

Ensinnäkin nopeusrajoituksen on oltava voimassa vain taajamissa. On toki harvinaista, että yhdistettyjä pyöräteitä ja jalkakäytäviä on taajamien ulkopuolella, mutta sellaisiakin on. Näitä taajamien ulkopuolisia väyliä nopeusrajoituksen ei tarvitsisi koskea. Väylät ovat yleensä maanteiden suoria linjoja myötäileviä ja kulkijoita on vähän. Tällöin esimerkiksi maantiepyöräilyn harrastaja voisi ajaa taajamien ulkopuolisilla väylillä omaa treenivauhtiaan. Tieliikennelain 23 § sopivasta tilannenopeudestahan pysyisi voimassa. Liikennemerkkien kannalta olisi huomattava, että myös pyörätielle pitäisi tässä tilanteessa asettaa taajaman alkamista ja päättymistä osoittavat liikennemerkit.

Toiseksi lainsäädännön muutoksen yhteydessä pitäisi sallia ajoradalla pyöräily myös niissä tilanteissa, kun ajoradan vierellä kulkee pyörätie. Nykytilanteessa pyöräilijän on käytettävä pyörätietä ajaessaan asianomaiseen suuntaan. Pyörätien käyttöpakon poistuttua nopeammin etenevä pyöräilijä saisi luvan kanssa parantaa kevytväylän turvallisuutta ja ajaa ajoradalla. Kaupunkialueella autojen ja pyörien nopeusero on usein pienempi kuin pyörien ja jalankulkijoiden.

Kolmanneksi pitäisi pohtia, miten pyöräteitä kohdellaan. Hesarin jutussa puhuttiin vain kevyen liikenteen väylistä, mutta pyörätien ja ”kevarin” ero pitää tiedostaa. Ainakin yksisuuntaisilla pyöräteillä rajoitus tuntuisi turhalta, jos vastaantulevaa pyöräliikennettä ei ole. Toki ajatuksena tässä on, että pyöräteillä ei haahuilisi jalankulkijoita eikä pysäköintipaikkaa etsiviä autoja. Lienee selvää, että pyöräkaistoilla noudatetaan jatkossakin samaa nopeusrajoitusta kuin ajoradalla.

Tieliikennelain kokonaisuudistus on tervetullut. Pyöräilijöiden nopeusrajoitusten pohdinnalla on myönteinen vaikutus pyöräilyn imagoon. Se osoittaa pyöräilyn olevan säännelty liikennemuoto ja pyöräilijöiden noudattavan sääntöjä kuten muutkin. Uusia sääntöjä luodessa pitää vain olla malttia pohtia monenlaisia arkielämän liikennetilanteita. Pahimmat ongelmat eivät kuitenkaan liittyne nopeuteen. Pastersteinin vilauttelemaa poliisin (todellisuudessa olematonta) intoa sakottaa pyöräilijöitä voisi kohdistaa ensialkuun vaikkapa jalkakäytävillä pyöräileviin.