Eurovaalien kolme mieleenpainuvinta

Pahanilmanlinnut povaavat europarlamenttivaalien äänestysprosentin tippuvan Suomessa jo alle neljänkymmenen. Se nähdään illalla, mutta jo nyt alhaista intoa voi kummastella. Äänestämättä jättäminen on sekin aina osoitus mielipiteestä. Sitä mielipidettä ei vain voi kohdistaa yhtä hyvin kuin valkoisen lipukkeen pudottamista uurnaan.

Ilmettelen trendiä, sillä vaalien alla keskustelu on ollut värikästä ja innostavaa sekä monia uusia ilmiöitä on ollut havaittavissa. Niiden luulisi tekevän osallistumisesta mielekkäämpää. Tässä kolme mietettäni kysymykseen, mitä näistä vaaleista jäi mieleeni.

  1. Perussuomalaisten retoriikka

    Perussuomalaisten julkaisema Niele nämä -kansalaisen direktiiviopas kertoo paljon puolueesta. Pilapiirroskokoelmaa ei voinut lukea ilman ammottavaa suuta. Perussuomalaisten retoriikka perustuu olkiukkojen väsäilyyn. He kertovat Euroopan unionista vahvasti väritettyjä ”totuuksia” ja hyökkäävät sitten omia keksittyjä väitteitään vastaan. Tämä on klassinen argumentaatiovirhe, mutta se ei ole vielä asiassa pahinta. Mielettömintä on se, että puolue syöttää äänestäjilleen valheita. Onneksi esimerkiksi Faktabaari tarkisti sarjakuvan asiasisällön ja totesi lukuisia virheitä ja ristiriitoja.

  2. Carl Haglund

    Rkp:n pomosta on kehittynyt melkoinen valtiomies. Pienen puolueen puheenjohtaja ja hallituksen puolustusministeri on nostanut profiiliaan ja edustanut hyvin vaalitenteissä ja hieman epävirallisimmissakin yhteyksissä. Jämäkässä puhujassa on Kataisesta muistuttavaa karismaa. Vahva asiapoliitikko saattoikin jo esiintyä Kuukausiliitteessä tyyli-ikonin tavoin, mikä sai ainakin allekirjoittaneen miettimään, oliko lehden sivuilla oikea Haglund vai Twitterin parodiatili Sexy Carl Haglund. Joka tapauksessa: erittäin #mmmm!

  3. Pienpuolueiden uudenlainen näkyvyys

    Ikuinen kysymys: miksi pienet puolueet pysyvät aina pieninä? Ylen loistava Meppigalleria antoi yhden vastauksen. Näitä ehdokkaita ei vain pysty äänestämään, koska parlamentin vaatimaa osaamista ei tahdo löytyä. Toki pari poikkeusta oli, ja tiettyjen nimien povataan siirtyvän nopeasti suurempien puolueiden listoille. Kun yksi on saanut tehtävän puolueen perustamisesta suoraan jumalalta, toinen ilmoittaa, ettei ole perehtynyt siihen, mitä ”oikea” ja ”vasen” tarkoittavat ja kolmas vastaa jokaiseen kysymykseen, että ”erotaan EU:sta”, niin järkevällä äänestäjällä ei ole juurikaan vaihtoehtoja. Kaipa järjestelmä toimii, koska heidätkin on asetettu ehdolle, mutta mitään todellista hyötyä tällaisesta ei ole.