Eurovaalien kolme mieleenpainuvinta

Pahanilmanlinnut povaavat europarlamenttivaalien äänestysprosentin tippuvan Suomessa jo alle neljänkymmenen. Se nähdään illalla, mutta jo nyt alhaista intoa voi kummastella. Äänestämättä jättäminen on sekin aina osoitus mielipiteestä. Sitä mielipidettä ei vain voi kohdistaa yhtä hyvin kuin valkoisen lipukkeen pudottamista uurnaan.

Ilmettelen trendiä, sillä vaalien alla keskustelu on ollut värikästä ja innostavaa sekä monia uusia ilmiöitä on ollut havaittavissa. Niiden luulisi tekevän osallistumisesta mielekkäämpää. Tässä kolme mietettäni kysymykseen, mitä näistä vaaleista jäi mieleeni.

  1. Perussuomalaisten retoriikka

    Perussuomalaisten julkaisema Niele nämä -kansalaisen direktiiviopas kertoo paljon puolueesta. Pilapiirroskokoelmaa ei voinut lukea ilman ammottavaa suuta. Perussuomalaisten retoriikka perustuu olkiukkojen väsäilyyn. He kertovat Euroopan unionista vahvasti väritettyjä ”totuuksia” ja hyökkäävät sitten omia keksittyjä väitteitään vastaan. Tämä on klassinen argumentaatiovirhe, mutta se ei ole vielä asiassa pahinta. Mielettömintä on se, että puolue syöttää äänestäjilleen valheita. Onneksi esimerkiksi Faktabaari tarkisti sarjakuvan asiasisällön ja totesi lukuisia virheitä ja ristiriitoja.

  2. Carl Haglund

    Rkp:n pomosta on kehittynyt melkoinen valtiomies. Pienen puolueen puheenjohtaja ja hallituksen puolustusministeri on nostanut profiiliaan ja edustanut hyvin vaalitenteissä ja hieman epävirallisimmissakin yhteyksissä. Jämäkässä puhujassa on Kataisesta muistuttavaa karismaa. Vahva asiapoliitikko saattoikin jo esiintyä Kuukausiliitteessä tyyli-ikonin tavoin, mikä sai ainakin allekirjoittaneen miettimään, oliko lehden sivuilla oikea Haglund vai Twitterin parodiatili Sexy Carl Haglund. Joka tapauksessa: erittäin #mmmm!

  3. Pienpuolueiden uudenlainen näkyvyys

    Ikuinen kysymys: miksi pienet puolueet pysyvät aina pieninä? Ylen loistava Meppigalleria antoi yhden vastauksen. Näitä ehdokkaita ei vain pysty äänestämään, koska parlamentin vaatimaa osaamista ei tahdo löytyä. Toki pari poikkeusta oli, ja tiettyjen nimien povataan siirtyvän nopeasti suurempien puolueiden listoille. Kun yksi on saanut tehtävän puolueen perustamisesta suoraan jumalalta, toinen ilmoittaa, ettei ole perehtynyt siihen, mitä ”oikea” ja ”vasen” tarkoittavat ja kolmas vastaa jokaiseen kysymykseen, että ”erotaan EU:sta”, niin järkevällä äänestäjällä ei ole juurikaan vaihtoehtoja. Kaipa järjestelmä toimii, koska heidätkin on asetettu ehdolle, mutta mitään todellista hyötyä tällaisesta ei ole.

3 Comments

  1. Kirjoitat pahanilmanlintujen povaavan äänestyprosentin tippumista mutta itse pahanilmanlintuna olet mustamaalaamassa perussuomalaisia. Blogisi on hyvä ja olen seurannut sitä pitkään, mutta poliittinen mustamaalaaminen tekee blogista tykkäämisestä todella työlästä. Tokihan mielipiteisiin on jokaisella oikeus eikä kaikista tarvitse pitää, mutta tietynlainen ärtymyksen kohdistaminen epäobjektiivisesti yhteen ryhmään on asia, jota mahdollisimman laajan tykkääjien joukon tahtova blogaaja välttää. Minusta hyvä blogaaja itse asiassa välttää poliittiset kannat kokonaan.

    1. Kiitos kommentistasi. Politiikasta puhuminen on riski ja joku voi aina pahastua tämän kaltaisista teksteistä. Toisaalta liikenneaiheista kirjoittaminen on näyttänyt, että lukijoita lähtee (tai väittää lähtevänsä, en oikeasti tiedä varmaksi) ja p:tä tulee niskaan esimerkiksi silloin, kun kerron mielipiteeni autojen sumuvaloista. En myöskään näe pahana, että joku lukijoista innostuu kirjoittamaan ensimmäistä kertaa kommentin blogiini. Olen tyytyväinen, vaikka lukija olisikin toista mieltä kuin minä.

      On aika yksipuolinen näkemys, että bloggaajan pitäisi edes pyrkiä suuren joukon miellyttämiseen ja yrittää olla jotain muuta kuin mitä oikeasti on. ”Objektiivisuutta” siinä mielessä, että kaikki mahdolliset puolet tulevat arvioiduiksi, on aivan turhaa yrittää tavoitella, jos mielii pitää tekstien pituuden järkevissä mitoissa. Olisin toki voinut käydä kaikki puolueet läpi ja löytää hyvää ja huonoa. Olisi ollut ehkä ”objektiivista” kirjoittaa ”liibalaabaa” alhaisesta äänestysprosentista, mutta ketäpä se olisi kiinnostanut. Haluanko tarjota lukijoilleni tyhjää tekstiä?

      Yksi tämän blogin aloittamisen syistä oli se, että pystyn kirjoittamaan laajemmasta aihepiiristä ja hyödyntämään esimerkiksi opinnossani vastaan tulleita aiheita. Politiikka ei ole minulle mikään erillinen ulottuvuus, jonka voisi laittaa syrjään elämästä. Tässä artikkelissa äänessä oli politiikasta kiinnostunut Kosti, mikä puoli minusta on harvoin ollut näkyvissä julkisesti. Nyt eurovaalit ovat kiinnostaneet minua kovasti ja halusin näyttää sen blogissanikin. Perussuomalaisten piirroskokoelma kuohautti tunteitani samaan tyyliin kuin vaikkapa epäkohta liikennesuunnittelussa, joten miksipä en olisi siitä kirjoittanut. Tuskin kuitenkaan alan täällä sen enempää näistä aiheista kirjoitella.

      Toivottavasti pystyt lukemaan tekstejäni myös jatkossa. Mielestäni hyvä bloggaaja on aito, vaikka aina mielipide tai aihepiiri ei miellyttäisikään lukijaa. Aitouden pitää toteutua kaikilla tasoilla, olipa sitten kyse poliittisesta mielipiteestä tai vaikkapa jonkin tuotteen testaamisesta. Blogini on kuva minusta.

      1. Hyvä vastaus 🙂 Pystyn lukemaan tekstejä jatkossakin.

Kommentointi on suljettu.