Eurovaalit 2014: tärpit ehdokkaiden arviointiin

Europarlamenttivaalien ennakkoäänestys alkaa keskiviikkona 14. toukokuuta. Varsinainen vaalipäivä 25.5. on sekin lähellä. Alkaisi olla siis hyvä hetki tietää, kenelle äänensä aikoo antaa. Kokosin kolme näkökulmaa välineisiin, joilla kuka tahansa EU-tietoisuudesta riippumatta pystyy löytämään sopivan ehdokkaan 251 henkilön massasta.

Vaalikone

Ensimmäinen etappi nykyaikana on testauttaa ehdokkaat vaalikoneilla. Vaalipiirin ollessa koko maa vaalikoneiden tärkeys korostuu. Vaalikoneissa tärkeää ei ole se, kuka tulee ykköseksi, vaan jokaisesta koneesta kannattaa painaa mieleen noin 5-10 kärkiehdokasta. Tulos kertoo siis vain suunnan, jota täydennetään seuraavilla työkaluilla. Tulosta tärkeämpää on lukea ehdokkaiden vapaamuotoiset kommentit vaalikoneen väittämiin. Usein on käynyt niin, että minä ja ehdokas olemme ymmärtäneet koneen kysymyksen eri tavoin, vaikka olemmekin samaa mieltä. Jos ehdokas ei ole kommentoinut väittämiä, myös sen pitäisi olla viesti äänestäjälle.

Ylellä on myös EU-ryhmäkone, jolla omia arvoja voi peilata EU:n parlamenttiryhmien arvoihin.

Ehdokkaan arvot ja ”oma politiikkalohko”

Euroopan unionin kaltaisessa järjestelmässä yksi poliitikko ei voi tietää kaikesta kaikkea. Parlamentissa edustajat erikoistuvat usein tiettyihin kysymyksiin ja kohdistavat voimansa näihin. Siksi äänestäjän on hyvä kysyä, minkä lohkon asioihin ehdokas aikoo paneutua erityisesti. Jos ehdokas aikoo olla ”yleispoliitikko”, on syytä tutustua hänen arvoihinsa erityisellä tarkkuudella. Yksittäisiä politiikkakysymyksiä emme voi ennustaa, mutta arvot pitävät todennäköisesti pintansa koko kauden ajan.

Minulle se, että ehdokkaalla on selkeä näkemys arvoistaan ja omasta erityisalueesta on tärkeämpää kuin esimerkiksi EU-nippelitietous. Oma eritysalue kertoo myös paljon siitä, kenen asiaa ehdokas on menossa ajamaan EU:hun. ”Yleispoliitikoksi” itseään tituleeraava voi muuttua kauden aikana jonkin erikoisalan poliitikoksi, mutta usein arvoista voi ennustaa hiukan mahdollisen muutoksen suuntaa. Erityistä arvoa äänestäjälle ei mielestäni myöskään tuo se, että ehdokas mainostaa olevansa ”EU-asiantuntija”. Proseduurit oppii jokainen, mutta politiikassa kyse on aina intresseistä ja arvoista, joihin äänestäjän kannattaa kiinnittää huomiota.

Meppigalleria

Yleisradion suursatsausta Meppigalleriaa ei kannata jättää hyödyntämättä. Kun asiakysymyksissä ollaan ehdokkaan kanssa samoilla raiteilla, voi äänestäjä katsoa ja kuunnella omaa ehdokastaan hetken. Esiintymistaito, sujuva puheenparsi ja luottamusta herättävä habitus ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin harkitut mielipiteet. Neljän minuutin leikkaamattomat revolverihaastattelut paljastavat paljon, vaikka joidenkin haastattelujen kohdalla toimittajan ote hieman lipsuukin. Kiinnitä huomiota ehdokkaassasi ainakin näihin:

  • Osaako ehdokas mennä asiaan vai onko puhe ympäripyöreää? Konkreettiset esimerkit, huolenaiheet, ehdotukset…!
  • Osoittaako ehdokas perehtyneisyyttä aiheeseen, esim. käyttääkö oikeita termejä, tietääkö perusasiat kuten ryhmien nimet…?
  • Kielitaito! Eihän nyt kukaan vakavasti usko, että pelkkää suomea puhuva pääsisi osaksi vaikuttajapiirejä. Haluatko äänestää henkilöä, joka kieltäytyy vastaamasta englanniksi?
  • Ekstrana: osaako ehdokas haastaa toimittajaa, jos kysymys on ala-arvoinen? Asiallinen kipakkuus on mielestäni hyvä merkki, joka kertoo hyvästä itsevarmuudesta ja kyvystä hallita omaa tilaansa.

Lopuksi kevennys. Olematta kyseisen puolueen puolesta tai sitä vastaan, kuvan julisteen keskivaiheilla on pointti. Nykyään ehdokkaiden mielipiteiden selvittämisestä on tehty melko helppoa. Ja mikä ihmeellisintä, he ovat jopa valmiita kertomaan ajatuksistaan itse!