Muistoja ja matkapuhelimia

Innostuin aiemmin syksyllä ottamaan ryhmäkuvan vanhoista puhelimistani, joita säilön yhä edelleen kaapissani. Joskus on vain kivaa laittaa vanha luuri lataukseen ja selata sen valikkoja ja ominaisuuksia. Ihmetellä, miten pitkälle on tultu. Saattaapa puhelimen muistista vielä paljastua vanha tekstari, jossa koulukaverin kanssa sovitaan leffaillasta. Helmeä!

PuhelimetMinun luurini. Nokiat 6800, N73, N8 ja Lumia 720. Kuvasta puuttuu esikoiseni, eli Nokia 3210.

Laitoin kuvan Twitteriin, jossa @nokia kysyi, mikä on suosikkini. En osannut vastata, koska jokainen luuri edusti mielestäni hienosti omaa aikaansa ja ennen kaikkea siihen ajanjaksoon kuuluvia muistoja. Mieleeni jäi kytemään, että ehkäpä näistä muistoista voisi kirjoittaa pienen kertauksen blogiin. On nimittäin jännää, miten vanhan puhelimen piteleminen kädessä vie aikamatkalle menneeseen.

Prologi: Nokia 1610  mainitaan esinäytöksessä, koska se ei ollut oma puhelimeni, vaan perheen yhteinen. Muistikuvani tästä ysärijärkäleestä sisältävät lähinnä seuraavat yksityiskohdat: Sim-kortit olivat tuolloin luottokortin kokoisia. Tämä kävi selväksi sen vuoksi, että meidän 1610:aan hankittiin lisäakku mökkikäyttöä varten. Tehoakku oli kaksi kertaa paksumpi kuin tavallinen akku. Puhelimessa oli myös erikoinen vyökiinnike, joka laitettiin puhelimen akun ja rungon väliin. Se olikin näky, kun 250 grammaa kotimaista mobiiliteknologiaa kulki kymmenvuotiaan vyöllä… Myös tekstiviestejä läheteltiin ja luettiin kaksiriviseltä näytöltä. Vaikka 1610 onkin mennyttä, puhelinnumero periytyi minulle. Minut on siis voinut tavoittaa samasta numerosta jo yli 15 vuoden ajan.

Jokainen muistaa ensi-ihastuksensa. Teknisesti suuntautuneet myös ensipuhelimensa. Nokia 3210 oli konstailematon laite, joilla pystyi suorittamaan yläasteikäisen pyhään kolminaisuuteen kuuluvat toiminnot: tekstarit, puhelut ja matopelin pelaamisen. Taisi olla seitsemäs luokka alkamassa, kun 3210 ilmestyi lähes kaikkien taskuihin. Ehkä minäkin sain puhelimen vain sen vuoksi, että muillakin sellainen oli. Tuolloin tosin elettiin erilaista aikaa, eikä ketään toisaalta kiusattukaan puhelimen (puuttumisen) takia. Tarve ei ollut ehkä suuren suuri, mutta puhelinta ei tarvinnut myöskään kinuta vanhemmilta. 3210 oli luonteva ratkaisu, eikä muita malleja edes tarvinnut pohtia.

Vaihdettavat värikuoret olivat hienoutta ja minulla oli yksiväristen lisäksi myös ”maalatut” erikoiskuoret. Ne naarmuuntuivat helposti, mikä harmitti. Myös soittoääniä saattoi tehdä itse ja internetistä etsittiin valmiita sävellyksiä. Saattoi olla niin, että muistia oli vain yhdelle omalle sävellykselle ja yhdelle ostetulle. Daruden Sandstorm oli kuin luotu soittoääneksi. Lisäksi oli mahdollista ostaa taustakuvia operaattorin nimen tilalle. Isoilla pojilla saattoi olla rivojakin taustakuvia, minulla useimmiten vain Soneran kaarilogo. Pidin jo tuolloin yksinkertaisesta tyylistä.

Muistan myös saaneeni pilapuheluita! Niiden soittaja ei koskaan paljastunut, mutta minulla oli epäilykseni. Toinen epäillyistä oli poika ja toinen tyttö. Veikkasin jälkimmäistä, koska minulta oli jo aikaisemmin kyselty tekstiviestitse mahdollisista romanttisista kiinnostuksistani rinnakkaisluokalla ollutta mimmiä kohtaan. En tietenkään myöntänyt mitään.

Peruskoulusta siirryin lukioon ja puhelimenkin ominaisuudet vaativat päivitystä. Oli lukion eka tai ehkä jo toka. Olin aikuinen ja halusin aikuisen puhelimen. 6800:aa joutuikin jo kinuamaan vähän enemmän, koska se ei ollut mitenkään halpa eikä todellakaan teinipuhelin. Se oli aikuisen työkalu. Uutta oli värinäyttö ja vallankumouksellinen qwerty-näppäimistö, joka avautui läppänä. Koko näppäimistö oli taustavalaistu! Multimediaviestit yleistyivät samaan aikaan, jolloin näppäimistölle tuli käyttöä viestien pidentyessä. Taisinpa jopa välillä kirjoittaa muistiinpanoja ja päiväkirjan tapaisia mietteitäkin, jotka lähetin sitten sähköpostiini. Myöhemmin hankin myös lisävarusteena datakaapelin, joka oli poskettoman kallis. Yhä edelleen 6800 on uskomattoman hieno laite, joka on osoitus Nokian innovatiivisuudesta ja kultakauden rohkeista kokeiluista.

Lukion jälkeen tuli aika lähteä varusmiespalvelukseen. Pian huomasin, että 6800:ssa oli yksi puute. Siinä ei ollut kameraa. Tarvitsin laitteen, jolla pystyi ikuistamaan armeija-ajan seikkailut Kainuun metsissä. N73 oli tuolloin kamerapuhelinten ehdotonta kärkeä isoine näyttöineen. Sen takakuoressa olevan suojaläpän arvelin olevan hyödyllinen metsäreissuilla, jottei linssi kärsisi maastopuvun taskussa. Lisäksi kamera käynnistyi nopeasti, kun läpän siirsi syrjään.

11052007071Yksi N73:lla otetuista suosikkikuvistani. Sotakoira kuittiautoni lavalla Kainuussa toukokuussa 2007.

Jälkeenpäin tarkasteltuna en edes ottanut kovin paljon kuvia armeijan aikana. Silloin tosin jokaista kokemusta ei tarvinnut jakaa Facebookissa tai Instagramissa, vaan kuvaamisen sijaan jäi aikaa kokea tapahtumat henkilökohtaisesti. Kertasinkoammunnoista jäi jälkipolville myös videokuvaa! Toki myös kännykkäkameran ominaisuudet rajoittivat kuvaamista, koska onnistuneita kuvia sai oikeastaan vain päivänvalossa. Eikä aina ollut aikaa sommitella, koska oli kiire jonnekin odottamaan lisäkäskyjä…

N8 tuli niin ikään valituksi kameransa perusteella. Uutuutena oli myös kosketusnäyttö ja mahdollisuus kuvata laadukkaita videoita. Hankin puhelimen samana päivänä kun se tuli markkinoille. N8 oli suurin kokemani mullistus kännyköiden saralla. Se edusti todellakin jotain uutta, eikä vertautunut oikein mitenkään edellisiin puhelimiin. Sanoisinkin, että N8 on ollut teknisiltä ominaisuuksiltaan, laadultaan ja käytettävyydeltään paras puhelimeni. Sen softa toimii kuten pitääkin ja käyttö on helppoa.

Siksipä Lumia 720 ei ollutkaan saapuessaan enää niin suuri mullistus, vaikka kameratekniikka olikin taas mennyt harppauksin eteenpäin. 720 on periaatteessa toimiva puhelin, jota ohjelmistopäivitykset ovat parantaneet, mutta se ei yllä samanlaiseen jämäkkyyteen N8:n kanssa. N8 toimii edelleen Sports Tracker -laitteenani, koska Lumiassa ST ei vain toimi. Se on huima pettymys ihmiselle, joka hankkii uutta tekniikkaa vähentääkseen laiteiden määrää ja päällekkäisyyksiä.

N8:n aikaan minulla oli yhdessä laittessa ST, musiikkisoitin ja puhelin. Nyt kannan lenkeilläni kahta laitetta. Silloin on menty pahasti pieleen, kun vanhaa pitää käyttää uuden rinnalla, jotta tärkeät sovellukset toimivat. Toivottavasti tähän saadaan muutos pikapuoliin. Laitteen pitäisi toimia täydellisesti käyttöönottohetkestä lähtien, eikä vasta joskus tulevaisuudessa lukuisten päivitysten jälkeen. Tässä asiassa kehitys on mennyt mielestäni vähän pieleen.

WP_20130927_014Lumia 720:llä saa varsin onnistuneita kuvia. Tässä Jyväskylän kaupunginkirkko tämän vuoden Valon kaupunki -tapahtuman aikaan.


Kuten huomataan, olen hankkinut puhelimia melko verkkaiseen tahtiin. Tärkeintä on ollut laatu ja tarkoituksena on ollut pitää puhelinta ainakin kolme vuotta. Tähän kunnianhimoiseen periaatteeseen voi tulla muutos, jos puhelimen toiminta on epävarmaa tai tekniikka vanhenee kovin nopeasti. Se on harmi, sillä tähän mennessä jokaisella puhelimella on ollut oma aikakautensa elämässäni. Ne kaikki ovat olleet myös persoonia. Se on paljon pieneltä laitteelta.