Yökyöpelipyöräilyä

Yökyöpelilenkit ovat ihan parhaita. Vähintään kerran kesässä pitää ajaa pitkälle seuraavan vuorokauden puolelle. Kun lähtee kymmeneltä ja tulee kotiin puoli kahdelta yöllä, ehtii matkan aikana kokea kaikenlaista uutta. Tässä pari havaintoa edelliseltä kyöpelilenkiltä.

Rantaraittia voi käyttää hiljaiseen vuorokaudenaikaan aika-ajoreittinä. Vaadin tosin hyvityssekunteja, koska reitillä oli kaikenlaisia luontokappaleita kuten sorsia, jäniksiä ja keskelle kisareittiä sammahtaneita ralliörvelöitä.

Oravasaaren kevytväylä on päällystetty uudelleen. Kylän lähes ainoan auton täytyy ajaa pitkät päällä ohi, kun pidän ”taukoa”, jolloin synkkää metsää vasten piirtyy kalvakka, kuseksiva pyöräilijähahmo.

Hyttysten syömisestä ei tule vatsa kipeäksi. Ötököitä pimeässä ja lämpimässä kesäyössä riittää.

ABC:n myyjän ilme ei värähdä, kun trikoosankari astelee klo 0.15 leivän ja pillimehun kanssa tiskille. Kyselee vain, että eikös näin yöllä ole sopivan viileää ajella. Niinhän se on.

17 astetta on lämmintä olla ulkona, paitsi silloin kun huoltsikan pihassa pikkubussillinen herrasmiehiä haluaa tietää, että ”miten kovaa tolla pääsee tasamaalla tyynellä säällä? Montaks vaihdetta on? Paljonko painaa? Onks toi hiilikuitua?” ja tietysti klassikko: ”paljonko maksaa?” Siinä alkaa vilu tulla, mutta vanha viisaus pitää paikkansa: kampea pyörittämällä saa lisää lämpöä.

Hetkeäkään en silti vaihtaisi…

1 Comment

  1. Hassua kuinka sitä huomaa joidenkin asioiden jääneen taakse, perheen myötä.

    Itsekseni asuessani tuli toisinaan kuljettua aamutuimaan. Maailma näyttää erilaiselta, ajatuksia herättävältä aikaisin aamulla, kun aurinko nousee. Eikä ole kiire minnekkään.

Kommentointi on suljettu.