Elokuvissa: 8-pallo

Nyt menee liian hyvin. Jotta alkaisi taas ahdistaa, on parasta mennä katsomaan Aku Louhimiehen uusin elokuva 8-pallo. Se on tarina vankilasta vapautuvasta Pikestä (Jessica Grabowsky), jolla on pieni tyttö ja toivo paremmasta elämästä. Intohimoinen suhde entiseen miesystävään uhkaa kuitenkin uuden elämän alkua. Voiko edes rikostutkija Elias Kaski (Pirkka-Pekka Petelius) estää Pikeä valumasta vanhaan elämäntapaansa?

8-pallo_pressi5
Mikko Leppilampi ja Marko Kilpi. (Kuva: Nordisk Film)

Marko Kilven palkittuun Elävien kirjoihin -romaaniin perustuva elokuva päästää kuopiolaisen dekkarihahmo Olli Revon vihdoin valkokankaalle. Mikko Leppilammen esittämä Repo jää kuitenkin elokuvassa sivuosaan. Toisin kuin kirjoissa, keskiössä ei olekaan Repo, vaan Piken tarina höystettynä elämässään jumiin jääneen Kasken pulmallisella hahmolla.

Vahvan näyttelijäsuorituksen antavat myös Grabowsky ja uransa yhteen parhaimmista yltävä Leppilampi. Erityismaininta rankan elokuvan rankimpana hahmona menee Piken exää Lallia esittävälle Eero Aholle. Lalli on aito pahantahtoinen kusipää ja jonkin sortin psykopaatti, jonka läsnäolo tuskin parantaa kenenkään elämänlaatua.

Pirkka-Pekka Petelius (Kuva: Blind Spot Pictures)
Pirkka-Pekka Petelius. (Kuva: Nordisk Film)

Yhteiskunta on Kilven romaaneissa ollut perinteisesti tärkeässä roolissa. Poliisin työssä se on esittäytynyt synkkänä kupuna, jonka alle mahtuu monenlaista vipeltäjää, eikä hyvyys ole aina enemmistössä. Elokuvaankin tämä on välittynyt. Yhteiskunta on ikään kuin taustalla, mutta päähenkilöt eivät meinaa saada siitä otetta – ja tuskin edes tuntevat olevansa osa mitään suurempaa. Kupu on siellä jossain kaukana.

Nyt murheita aiheuttaa yksinäisyys; Repo eroaa, Pike on yksin uuden elämänsä alkumetreillä ja siksi vaarassa luisua vanhaan. Keskeisintä on huomata, että huonoon tilanteeseen voi päätyä täysin erilaisia reittejä pitkin. Ja Kaski – no, hän on jo täysin erakoitunut sosiaalisesta, mikä näkyy rutinoituneen poliisimiehen suhteissa ”asiakkaisiinsa”. Silti Kaski on hahmoista mielenkiintoisin suurimmaksi osaksi Peteliuksen ansiosta. Olisi toivottavaa, että Petelius nähtäisiin Wallander-tyyppisenä sankarina esimerkiksi Kilven käsikirjoittamassa rikossarjassa.

Tarina kantaa hyvin läpi elokuvan, mutta loppuratkaisu ei sävähdytä paatunutta katsojaa. Näppärä idea on biljardipöydältä tuttu kasipallo, joka vilahtelee taustalla ja saa elämää muuttavan roolin lopussa. Pikantin lisän tuo Kilven pieni sivurooli, jolloin tosielämän poliisi kohtaa siis luomansa dekkarihahmot. Pari muutakin tuttua viranomaista elokuvassa vilahtaa.

Louhimies kertoo karuja tarinoita, muttei koskaan sorru teinimäiseen tekosynkkyyteen. Vuosaaren (2012) linja jatkuu 8-pallossa entistä syvempänä. Louhimiehellä on selkeästi oma tyylinsä ohjata. Näyttelijät ja ohjaaja yhdessä onnistuneen kuvauksen kanssa nostavat 8-pallon pohjoiseurooppalaiseen elokuvaliigaan, jossa vähäeleisyys korostaa tarinan armottomuutta.

Elokuvan tunnusbiisin esittävä Haloo Helsinki! kuitenkin kiteyttää lohdullista elämänfilosofiaa, joka on voimakkaasti taustalla koko 8-pallon ajan: ”Ei muistojen päälle kultakerrosta saa. Hymyilet tai itket, kuinka vaan, ole hetki niin kuin huomista ei olisikaan”.