Äärioikeiston puukkohippasista

Olin varsin järkyttynyt eilen, kun sain kuulla kotikirjastossani tapahtuneesta puukotuksesta. Kyseessä oli siis Äärioikeisto Suomessa -kirjan esittelytilaisuus, johon hyökkäsi lehtitietojen mukaan kolme Suomen Vastarintaliikkeeseen kuuluvaa miestä. Sama äärioikeistolaiseksi luokiteltu taho esitteli itseään kävelykadulla järjestetyssä mielenilmauksessa viime syksynä, minkä vuoksi ryhmittymän nimi tuli alun perin tietoisuuteeni.

Kävin mielenkiinnosta katsomassa kyseisen liikkeen nettisivuja. Mieli tuli siitä lähinnä surulliseksi ja olo typertyneeksi. Joidenkin ihmisten katseen kapeus jaksaa aina yllättää.

Surulliselta kuulostaa myös yhteiskunta, jossa (tieteellistä tutkimus)kirjallisuutta pitää esitellä lukittujen ovien takana poliisivartion estäessä järjestyshäiriöt. Sellaisessa maassa minä en ainakaan halua asua. Tiedon on oltava avointa kaikille. Siihen päämäärään myös kirjaston keskustelutilaisuuden järjestäjä pyrki.

Teko on saanut ihmiset kiinnostumaan Äärioikeisto Suomessa -kirjasta siinä määrin, että kaupunginkirjaston varausjono piteni reilusti yhdessä yössä. Eilen illalla varauksia oli kolme kappaletta, tänään jo 11. Myöskään kävelykadun Suomalaisen Kirjakaupan varastossa kirjaa ei enää ole.

Moni siis ajattelee, että aihepiiri on tutustumisen arvoinen. Minuakin kiinnostaa tietää, mitä sellaista kirjassa sanotaan, että tekstiä pitää ryhtyä vastustamaan väkivallalla. Kirjan täytyy sisältää siis huimia paljastuksia.

Pahoin pelkään, ettei niin ole. Todennäköisesti saan lukea jälleen yhden selostuksen siitä, miten Suomesta on tulossa eurooppalaisempi maa myös ääriliikkeiden toiminnan saralla. Silti tai juuri siksi aion lukea kirjan ensitilassa.